Pohjalaisjokien tulvahuiput ajoittuivat tänä keväänä maalis-huhtikuun vaihteeseen eli noin kaksi viikkoa tavanomaista kevättä aiemmaksi. Runsaslumisen talven seurauksen pohjavedenpinta alkoi nousta.
Lappajärvi korkealla huhtikuun lopussa
Kyrönjoella ja Lapuanjoella suurimmat virtaamat saavutettiin huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Virtaama oli tuolloin Kyrönjoen alaosalla Skatilassa 367 m3/s (keskimääräinen kevättulva 299 m3/s).
Ilmajoella Nikkolassa Kyrönjoen vedenpinta oli korkeimmillaan 2. huhtikuuta tasolla N43 +39,85 m, joka oli 15 cm päässä pengerrysalueiden luukkujen avaamistasosta.
Kyrönjoen alaosalla jäät kasautuivat ja muodostivat useita pienehkojä jääpatoja. Jääpatojen aiheuttamat vahingot jäivät pieniksi.
Lapuanjoen alaosalla Kepossa 1.4.2021 virtaama oli 236 m3/s (keskimääräinen kevättulva 196 m3/s). Lapualla Poutussa vedenkorkeus kävi 1. huhtikuuta korkeimmillaan tasolla N43 +27,84 m, joka on 56 cm päässä Lapuanjoen pengerrysalueiden tulvaluukkujen avaamiskorkeudesta.
Perhonjoen virtaama oli suurimmillaan alaosalla 114 m3/s (keskimääräinen kevättulva 134 m3/s) Kaitforsissa 6.–7.4.2021.
Jokien virtaamat lähtivät huhtikuun alun jälkeen selvään laskuun. Huhtikuun sateet jäivät vähäisiksi ja yöt olivat melko kylmiä, joten loppusulaminen sujui rauhallisesti. Huhtikuun lopussa virtaamat olivat jo selvästi pienempiä kuin keskimäärin vastaavana aikana.
Tekojärviä ja säännösteltyjä järviä täytettiin tulvahuipun aikana ja näin pyrittiin hillitsemään jokien virtaamia.
Kuortaneenjärven pinta oli korkeimmillaan huhtikuun puolivälissä tasolla N43 +76,44 m eli 46 cm päähän ns. tulvarajasta.
Lappajärven pinta jatkoi nousuaan huhtikuun lopulle saakka ja oli korkeimmillaan 28.-29.4.2021 tasolla N60 +70,14 m. Vedenpinta oli 25 cm ylempänä kuin Lappajärven säännöstelyn kesäajan tavoitevyöhykkeen yläraja.
Muiden säännösteltyjen järvien pinnat nousivat huhtikuun loppuun mennessä lähelle tavanomaisia alkukesän korkeuksia.
Pienet joet ja ojat kärsivät happamuudesta
Alkukuulle osunut kevättulvan huippu näkyi jokivesissä korkeina ravinne- ja kiintoainepitoisuuksina. Loppukuuta kohden pitoisuudet laskivat.
Happamuushaitat ovat toistaiseksi olleet viime vuoden loppua lievempiä. Suurissa jokivesistöissä, kuten Kyrön- ja Lapuanjoki, happamuusarvot pysyivät kohtuullisina, alin pH-havainto oli Lapuanjoen 5,2. Sen sijaan useissa pienissä jokivesistöissä happamuuslukemat laskivat välille 4,5–4,9.
Näitä olivat mm. Maalahdenjoki, Laihianjoki, Lehmäjoki, Vöyrinjoki ja Kälviänjoki. Pienissä ojissa happamuusarvot olivat vielä tätäkin alempia. Muutamassa pienessä joessa vesi oli happamuudesta johtuen kirkastunut ja fosforipitoisuudet hyvin alhaisia samalla kun typpipitoisuudet olivat erittäin korkeita.
Lumen sulaminen näkyy pohjavesissä
Pohjaveden pinnankorkeus on ajankohdan keskiarvossa tai hieman sen yläpuolella. Kauhajoen seuranta-asemalla pohjavedenpinta on peräti lähes metrin ajankohdan keskiarvon yläpuolella.
Lumien sulaessa on muodostunut pohjavettä, mikä näkyy pohjaveden pinnankorkeuden nousuna. Sään lämmetessä pohjaveden pinnankorkeus alkaa todennäköisesti toukokuun aikana kääntyä laskuun.
