Kauppamies henkeen ja vereen, näin voi sanoa Vimpelissä Sääksjärvellä asuvasta Sakari Lassilasta. Huonommaksi ei jää vaimo Aune, joka kuuden lapsen äitinä teki myös 50 vuotisen uran kaupassa.
Vaikka puolisoiden ikä on jo varsin korkea, niin työntekoa ei ole jätetty. Yli 40 vuoden ajan heillä on ollut kaiken muun lisäksi mansikkatila ja näin on edelleen – huolella ja rakkaudella hoidetut mansikat alkavat antaa satoaan näinä päivinä.
Kauppa se on joka kannattaa!
Kun Sakari sotien jälkeen 15 vuotiaana lähti rakennustöihin, oli se mukavaa vaihtelua siihen saakka tekemilleen maatalon töille. Rakennuksilla vierähti neljä vuotta ja samaan aikaan löytyi naapurikylästä Perhosta nätti tyttö, jonka kanssa vihkivalat vannottiin 1954.
Tämä nätti tyttö onkin kulkenut rinnalla siitä saakka elämän heittäessä nuorta perhettä paikasta toiseen.
Avioon mennessään Aune oli ollut töissä kaupassa jo lähemmäs kymmenen vuotta. Hänelle tarjottiin myymälänhoitajan paikkaa Sääksjärveltä, jonka hän otti vastaan ja pian oli Sakarikin mukana kauppatöissä.
Kauppa kävi hyvin ja kolmen vuoden jälkeen Luopioisista tarjottiin Sakarille päämyymälänhoitajan paikkaa osuuskaupasta. Niin perhe, johon kuului jo kolme lasta, pakattiin autoon ja lähdettiin Hämeeseen.
Kun neljä vuotta oli kulunut kauppaa tehden, siirtyivät Lassilat Tampereelle osuuskaupan fuusioitumisten myötä. Siellä Sakari sai lihamestarin opit ja pian häntä pyydettiin Vimpelin kirkolle Osuusliike Laajan palvelukseen.
Koska Etelä-Pohjanmaalla ei lihamestareita ennestään ollut, alkoi Sakari myös kouluttaa heitä ja kaupankäynti lähti lentoon, myynti kolminkertaistui. Lihapuoli oli viimeisen päälle, maatalouskauppa oli kovaa ja teuraskarjakin kulki Laajan kautta Lapualle. Aune työskenteli tuolloin konttorissa ja säästökassassa.
Kun neljä vuotta oli kulunut, sai Sakari jälleen yhteydenoton, nyt Kainuusta. Hänen kauppiastaidoistaan oli kuultu ja miestä pyydettiin Kainuun osuusliikkeeseen rautakaupan johtajaksi. Palkka oli hyvä joten auto pakattiin jälleen, nyt mukana olivat jo kaikki kuusi lasta.
Työt Kajaanissa käynnistyivät reippaasti. Elettiin vuotta 1966 ja Sakari pyysi Hoverin päällikön juttusilleen ja ilmoitti, että haluaisi ostaa tältä 500 jääkaappia, kunhan hinta olisi sopiva.
Kauppoihin päästiin ja pian jääkaappeja tuotiin, niitä olivat kaikki paikat täynnä. Tuohon aikaan Kainuussa monellakaan ei vielä jääkaappia ollut, sähkökään ei tullut kaikkialle.
– Laitoin lehteen ilmoituksen, että myymme jääkaappeja alle omien hintojen. Kahden viikon kuluttua niitä ei ollut jäljellä ainuttakaan, Sakari muistelee.
Kainuussa kauppaa tehtiin kaikkiaan 12 vuotta. Aune toimi taloustavarakaupan osastonhoitajana ja Sakari johti koko toimintaa. Pikkuhiljaa alkoi väsymys painaa, työtä tehtiin yötäpäivää.
Perheen kuusi lasta kasvatettiin samalla työntekoon ja opiskeluun. Vanhempien ylpeys niin lapsista kuin lapsenlapsista ja heidän perheistäänkin on käsinkosketeltavaa.
– Sitten täällä Sääksjärvellä Laajan kauppa tyhjeni. Päätimme ostaa sen ja tulla tänne takaisin, Aune nyt muistelee.
Vuonna 1977 aloitettiin kaupanpito Sääksjärvellä ja jo vuotta myöhemmin laitettiin myös mansikkatila pelloille, joissa aikaisemmin oli kasvatettu mm. perunaa. Kauppaa pidettiin 20 vuoden ajan.
Polkaa syöntiin ja pakkaseen
Vuonna 1978 perustettu mansikkatila oli laajimmillaan jopa 3,5 hehtaarin kokoinen ja peltoja oli kolmessa eri paikassa, Nyt viljelyalaa on hehtaarin verran, pari vuotta sitten uudistettua, joten tälle kesälle on tulossa ensimmäinen kunnon sato näistä taimista.
Mansikoita alalla on noin 20000 kappaletta ja lajikkeena on niin syöntiin kuin pakastukseenkin hyvin sopiva Polka.
Mansikkatilan hoito on varsin työllistävää, etenkin kun se tehdään huolella. Lassilat ajavat säännöllisesti nurmet käytäviltä, jotta käytävät ovat puhtaat ja mansikka välttyy näin varmimmin homeelta.
Poimitut mansikat siivotaan käsin ja niitä myydään asiakkaille niin valmiiksi poimittuna kuin asiakkaan itse poimien.
Poimijoina ovat aina olleet lähialueen tytöt, ulkomaista työvoimaa ei ole tarvittu. Myös kaikki omat lapsenlapset ovat vuorollaan olleet isovanhempien apuna ja oppineet samalla työntekoon.
Tälle kesälle mansikkasadosta näyttäisi tulevan hyvä, elleivät säät enää yllätä. Poimijoita työllistetään nyt vajaat kymmenkunta, hieman riippuen siitä miten paljon itse poimivia asiakkaita tulee.
Sato alkaa kypsyä parhaimmilleen aivan lähipäivinä, säästä riippuen.
Tuula Jokiaho
