Maailman ensimmäistä hukkumisten ehkäisyn päivää vietetään tulevana sunnuntaina.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) vetoaa maamme päättäjiin uinninopetuksen ja vesiturvallisuuden mahdollistamiseksi kaikille lapsille.
Teemapäivän tavoitteena on tuoda esiin hukkumisten ehkäisemiseksi tehtävää työtä sekä tarvetta koordinoiduille eri hallinnonalat ylittäville toimille, joilla parannetaan vesiturvallisuutta ja vähennetään ehkäistävissä olevia kuolemia.
YK:n yleiskokous hyväksyi ensimmäisen päätöslauselmansa hukkumisten ehkäisemisestä huhtikuussa. Samalla 25.7. julistettiin maailman hukkumisten ehkäisyn päiväksi.
Päätöslauselmassa todetaan, että yksi tutkitusti vaikuttava keino hukkumisten ehkäisemiseksi on uinnin ja vesiturvallisuus- ja pelastamistaitojen opetus kouluissa.
Suomessa uinnin ja pelastautumistaitojen opetus on osa kansallista opetussuunnitelmaa, mutta paikalliset erot opetuksen järjestämisessä ovat suuria. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) vetoaa päättäjiin opetussuunnitelman mukaisen opetuksen mahdollistamiseksi kaikkialla Suomessa.
Hukkuminen on yleinen tapaturmasyy
Maailmassa hukkuu tapaturmaisesti vuosittain yli 235 000 ihmistä. Valtaosa hukkumisista tapahtuu matalan ja keskitulon maissa, mutta hukkuminen on edelleen yksi yleisimpiä tapaturmaisia kuolemansyitä kaikkialla maailmassa – myös Suomessa.
– Valitettavasti tilastojen valossa Suomi on lähellä Euroopan kärkeä. Joka vuosi lähes 150 ihmisen perhe, ystävät ja muut läheiset saavat suru-uutisen. Hukkumisten määrä on asukaslukuun suhteutettuna suurempi kuin useimmissa muissa korkean tulotason maissa, sanoo SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen.
Hukkumisia tapahtuu kaikissa ikäryhmissä, mutta lapset ja ikääntyvät ovat Suomessa erityisiä riskiryhmiä. Hukkuneista yli 80 prosenttia on miehiä.
Hukkumisriskiä kasvattavat heikko toimintakyky ja uimataito, perussairaudet, pelastusliivien käyttämättä jättäminen, päihteet, lasten jättäminen valvomatta, sääolosuhteet ja se, ettei tunneta vesiympäristöön liittyviä riskejä.
– Suomen olosuhteissa hyvä uimataito sekä hyvät vesi- ja jääturvallisuustiedot- ja taidot ovat perusedellytys sille, että voimme nauttia vesistöjemme tarjoamista vapaa-ajanvietto- ja liikuntamahdollisuuksista turvallisesti ympäri vuoden, Heinonen painottaa.
Uintiopetus vähäistä
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan uinti ja vesiliikunta kuuluvat liikunnan opetukseen kaikilla luokka-asteilla.
Jokaisen lapsen tulisi peruskoulun aikana oppia uimaan, pelastautumaan ja pelastamaan vedestä. Tästä huolimatta jo ennen koronapandemiaa osassa kuntia uinninopetuksen määrä oli hyvin vähäistä tai sitä ei annettu lainkaan.
Korona-ajan rajoitukset ovat hankaloittaneet tilannetta entisestään.
Uhkana on, että tästä aiheutunut oppimisvaje heikentää vielä lisää eri kunnissa asuvien lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppia uimaan ja liikkua turvallisesti vesillä ja veden äärellä.
– Ylipäätään hukkumisten ja vesillä tapahtuvien tapaturmien ehkäisyyn käytetään melko vähän resursseja, vaikka niistä aiheutuu inhimillisten kärsimysten lisäksi myös merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle.
– Vetoammekin erityisesti kuntien päättäjiin, jotta tulevan syksyn budjetteja neuvoteltaessa koulujen uinninopetukseen ja heikkouimataitoisille suunnattuihin tukitoimiin kohdennetaan riittävät resurssit, toteaa Heinonen.
Uimataidon lisäksi on tärkeää, että kaikilla Suomessa asuvilla on riittävät tiedot ja taidot itsensä ja toisen pelastamiseen veden varasta.
Kouluissa olisi tarpeen käyttää aikaa myös vesi- ja jääturvallisuuden perusteiden läpikäymiseen niin teoriassa kuin käytännössä.
SUH on viime vuosien aikana painottanut näitä osa-alueita myös uimaopettajakoulutuksessaan sekä tuottanut sisältöjä opetuksen tueksi.
