Kansalaisten luottamus hallintoon ei ole kasvanut, vaikka useissa Euroopan maissa on pyritty vastuullisempaan julkiseen johtamiseen esimerkiksi uusia eettisiä sääntöjä luomalla. Soinilaislähtöisen Jari Autioniemen väitöstutkimuksen mukaan vastuullisuudessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota hallinnon demokraattisiin periaatteisiin.
Hallinto-opit muodostavat paradoksaalisen kuvan julkisen johtamisen vastuullisuudesta, ilmenee YTM Jari Autioniemen julkisjohtamisen väitöskirjasta.
– Aiheesta on tullut yhä laajempi ja vaikeammin hallittava, sanoo Vaasan yliopistossa 3. syyskuuta väittelevä Autioniemi.
Julkisjohtajan ajatellaan olevan yleistä etua ajava, kuuliainen ja eettinen. Toisaalta julkisjohtajan odotetaan myös tavoittelevan strategista hyötyä ja omaa etua.
– Tällöin toimintaa voidaan oikeuttaa yhdestä hallinto-opista käsin ja kritisoida sitä toisesta.
Väitöskirjassa julkisen johtamisen vastuullisuuteen vaikuttavina hallinto-oppeina toimivat byrokratiateoria, uusi julkisjohtaminen (NPM) ja uusi julkishallinta (NPG). Tutkimuksessa hallinto-oppien vastuullisuutta arvioidaan Jürgen Habermasin kommunikatiivista toimintateoriaa soveltamalla.
Kansalaisten luottamus hallintoon ei ole kasvanut
Viimeisen parin vuosikymmenen aikana eurooppalaiset hallinnot ovat käyttäneet merkittäviä määriä resursseja eettisten standardien kohentamiseen. Kansalaisten luottamus hallintoon ei ole kuitenkaan lisääntynyt. Huolestuttavasti monet indeksit osoittavat useiden hallintojen kulkevan kohti huonoa kuin hyvää hallintoa.
Väitöskirjan mukaan tilanne voi olla seurausta hallinto-oppien tehokkuuskeskeisyydestä ja demokraattisten periaatteiden unohtumisesta. Pelkästään tehokkuuden tavoittelu ei kykene vastaamaan epädemokraattisuuden, epätasa-arvon ja politisoitumisen haasteisiin.
– Hallintoon kaivataan lisää demokraattisia käytäntöjä, Autioniemi väittää.
Perinteisessä byrokratiassa vastuullisuus liittyy yksinkertaiseen sääntöjen noudattamiseen. Tämä voi heikentää yksilöllistä vastuuntuntoa. Sääntöjenmukaisuus perustuu ylhäältä alas suuntautuvaan kommunikaatioon, mikä voi johtaa esineellistyneisiin määräyksiin. Tällöin määräykset alkavat elää omaa elämäänsä, vaikka niille ei olisikaan enää käytännön tarvetta.
Uusi julkisjohtaminen perustuu tulosvastuullisuuteen. Oppi syntyi osin byrokratiateorian kritiikistä. Tulosvastuullisuus voi vaikeuttaa sitä, tuotetaanko palveluita kansalaisille vastuullisesti. Näin käy esimerkiksi tilanteessa, jossa johtaja ei voi valvoa tai kontrolloida ulkoistettua palvelua.
Verkostomaisen yhteistyön ajatellaan usein lisäävän hallinnon demokraattisuutta. Kommunikoinnin periaatteet vaihtelevat kuitenkin verkostosta toiseen. Verkostoja voidaan myös johtaa opportunistisesti.
– Verkostojen tilivelvollisuussuhteet voivat olla hämäriä. Tällöin herää kysymys, kuka on viime kädessä vastuussa mistäkin, Autioniemi sanoo.
Väitöstutkimus tuo ymmärrystä julkishallinnon johtajille
Jari Autioniemen väitöskirja perustuu teoriasidonnaiseen sisällönanalyysiin ja perinteiseen kirjallisuustutkimukseen, joka on luonteeltaan kriittinen ja kommentoiva. Tutkimuksen lähdemateriaalina toimivat alan ulkomaiset ja kotimaiset tieteelliset artikkelit, monografiat, toimitetut laitokset ja kotimaiset väitöskirjatutkimukset.
Väitöskirjatutkimus antaa mahdollisuuden ymmärtää, millaisia käytännön organisaatio- ja johtamisjärjestelyitä vaaditaan vastuullisuuden toteutumiseksi ja tukemiseksi. Tästä syystä väitöskirjatutkimus on hyödyllinen niin julkishallinnon johtajille, hallinnon kehittäjille kuin tutkijoillekin.
