Vimpeliläinen mestaripelimanni Aimo Mässbacka ja kaustislainen kansanmusiikkiyhtye Tallari laittoivat hynttyyt yhteen. Syntyi kolmen konsertin sarja, joka pulppusi vimpeläistä soitantaa. Pelimannimusiikin ilosanomaa kuultiin ja nähtiin niin Kaustisella, Kokkolassa kuin Vimpelissäkin. Lauantaina Jäykäntuvalla meno äityi ajoittain niin riehakkaaksi, että kaapin päällä olleet Vimpeli-Seuran viirit hyppivät polkan tahdissa.
Vimpeli-nimen saaneen konserttisarjan avaus oli suunniteltu pidettäväksi 26.3.2020. Tapahtumaa jouduttiin kuitenkin siirtämään koronan takia. Ja kuten nimestäkin voi päätellä, pääosassa oli vimpeliläinen pelimannimusiikki Vimpelin tulopelistä Kiviniemen lukkarin valssiin ja Vimpelin polkasta Einari Ala-Heikkilän muistiin merkitsemään Heijaa, heijaa -rekilauluun. Jokaista kappaletta taustoitettiin kertomalla jokin mielenkiintoinen anekdootti. Esimerkiksi Elglandin Niilon valssi -kappaleesta kerrottiin, miten mestaripelimanni Mässbacka oli löytänyt kappaleen muistinsa syövereistä ja kuinka kappaletta harjoiteltiin yhdessä.
Kansanmusiikin puolestapuhuja
Vimpelin Hallapurolta lähtöisin oleva ja Hallapurolla edelleen asuva Aimo Mässbacka nimettiin mestaripelimanniksi vuonna 2014. Kansanmusiikki imaisi Mässbackan mukanaan jo pikkupoikana.
– Hallapuron taloissa oli viuluja ja kylällä on ollut pelimanneja, jotka niitä ovat soittaneet. Meilläkin oli vanhalla paikalla viulu seinällä ja siitä saattoi ottaa sen ja soittaa, mitä osasi. Monet osasivat vähän enemmän kappaleita ja toiset vähän vähemmän. Voi sanoa, että kaikki olivat itseoppineita soittajia. Ei ollut mitään standardeja, minkä mukaan ja millä lailla soitetaan. Jokainen soitti, miten viulun käteensä otti, miten sormet sujuivat ja miten ruka eli jousi liikkui.
Mässbacka on ollut kansanmusiikin kanssa tekemisissä koko ikänsä – samoin tanssimusiikin kanssa. Radiosta kuunneltiin kappaleita, jotka olivat hyvin pitkälle sovitettuja.
– Niistä piti sitten korvalla poimia pääjuoni. Viuluhan on yksiääninen soitin. Jotta melodian ja kappaleen saa kasaan, siinä on monta kertaa kuuntelemista. Kappaleista tulee paljon muunnelmia, kun toinen osaa kappaleen toisella tavalla ja toinen toisella. Väliin oli kiistoja, että miten se kappale on, mutta aina siihen jonkinlainen ratkaisu tuli.
Arvokasta yhteistyötä
Kansanmusiikissa Mässbackaa viehättää se, että kappaleen saa soittaa omalla tavallaan – ja kuinka kuulemansa on sisäistänyt. Hallapurolla asuneen Niilo Elglandin perintö on jäänyt Mässbackalle parhaiten mieleen.
– Hänen soittokaverinaan olin vuodesta 1973 lähtien. Kaustisella käytiin kymmenkunta kertaa. Ahti Elgland oli miellä hanurin kanssa säestämässä, oli hyvä pelimanni hänkin.
Vuonna 1986 perustetulle Tallarille yhteistyö paikallisten muusikoiden kanssa on arvokasta. Arto Järvelä tietää ja tuntee laajasti pelimanneja ja hänen ehdotuksestaan viriteltiin kausikonserttiin edennyttä yhteistyötä Aimo Mässbackan kanssa. Jäykäntuvalla pidetty konsertti oli tunnelmaltaan lämmin ja sävelet veivät kokoontumisrajoitusten puitteissa paikalle otetun yleisön mukanaan.
– Näistä konserteista jäi mahtava maku suuhun, vakuutti Sampo Korva.
Tallari on soittanut nykyisellä kokoonpanolla – Katri Haukilahti, Sampo Korva, Arto Järvelä ja Esko Järvelä – kaksi vuotta. Esko Järvelä ei ollut mukana Vimpeli-konserteissa. Vimpeliläiseen kansanmusiikkiperinteeseen nojautuvan konserttisarjan soitinrepertuaariin kuuluivat viulu, avainviulu, harmoni, basso, mandoliini, huuliharppu ja kitara sekä kaksirivinen ja yksirivinen haitari.
Normaalioloissa Tallari esiintyy noin sata kertaa vuodessa – mukaan lukien esimerkiksi Kaustinen Folk Festivalin tapahtumat. Nykyisin yhtye kiertää etenkin kouluissa. Tallari on maan ensimmäinen ja ainoa valtionavun piiriin kuuluva kansanmusiikkiyhtye, joka saa osan rahoituksestaan opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
– Osa rahoituksesta tulee Kaustisen kunnalta – kuten kaupunginorkesterien kuuluu saada – ja se on myös valtionosuuden edellytys, että kunta tai kaupunki tukee toimintaa. Loppuosa tulee konserttituotoista ja omasta tienestistä, valottaa Sampo Korva.
Tallari on julkaissut lähes kaksikymmentä äänilevyä ja muuta julkaisua. Keväällä julkaistu Luontua-levy on samalla nykykokoonpanon ensimmäinen yhteinen levy.
Virpi Poikelin
