Alajärven Ankkureissa pesäpallo-oppinsa ammentanut ja seuraa sekä miesten Superpesiksessä että Ykköspesiksessä edustanut Sasu Iivarinen lähti hakemaan uralleen uutta suuntaa viime syksynä siirtymällä Imatran Pallo-Veikkoihin.
Kausi oli Redseille menestys, sillä joukkue selviytyi 28 vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin ja laittoi vahvasti kampoihin lopulta välieriin ja sittemmin finaaliin tiensä selvittäneelle Manse PP:lle.
Iivarinen kertoo saaneensa muutama vuosi sitten useammalta suunnalta kyselyjä halukkuudesta seuranvaihtoon. Hän kertoo luottaneensa silloiseen Ankkureiden joukkueeseen ja menestymiseen. Kausi 2015 oli AA:lle huippuvuosi.
Vuonna 2016 alkoi ote Jere Saukon siirryttyä kyseiseksi kaudeksi Vimpelin Vetoon ja Janne Kivipellon loukkaannuttua.
Siinä vaiheessa Iivarinen kertoo seuranvaihdon käyneen mielessä, mutta hän uskoi Ankkureiden kurssin kääntymiseen ja Superpesiksessä menestymiseen. Joukkue putosi Ykköspesikseen kauden 2019 päätteeksi.
Uusi suunta uralle
Imatra-kuvio lähti avautumaan Ankkurit-taustaisen pelinjohtaja Jukka Mäkisen soitettua Iivariselle.
– Olin Etulan Joukon kanssa jutellut ja oli viittä vaille, että olisin tehnyt sopimuksen Ankkureiden kanssa, kun kuitenkin halusi n pelata. Minun piti käydä syksyllä polvileikkaus läpi. ”Mehu” soitti, että kiinnostaisiko lähteä Imatralle pelaamaan.
– Ei tarvinnut paljon miettiä, sillä Superpesis on Superpesis. Se oli suurin syy, miksi lähdin Imatralle, valottaa Iivarinen, joka allekirjoitti viime syksynä IPV:n kanssa kaksivuotisen sopimuksen.
Iivarinen työskentelee Alajärven uimahallissa laitosmiehenä ja uinninvalvojana.
– Työnantaja on ollut aina tosi positiivinen pelaamiseni suhteen. Hallimestari Olli Ojanperää on paljosta kiittäminen. Hän on mahdollistanut myös Imatralle lähtemiseni.
Alajärven Ankkureita Sasu Iivarinen pitää omalle pesäpallouralleen loistavana kasvualustana.
– Meillä oli junnuissa aivan huippujoukkue oikeastaan kaikissa ikäluokissa. Siitä joukkueesta aika monikin pelaa miesten Superissa: Kivipellon Janne, Saukon Matti, Mikkolanahon Sami, Saukon Jere ja Sillanpään Viljo.
– Kivipellon Taavi valmensi meitä menestyksekkäästi junioreissa. Isääkin pitää kiittää, en varmasti olisi ilman häntä näin pitkälle päässyt, laittaa Sasu Iivarinen terveiset isänsä Matin suuntaan.
Joukkuepelaaja
Viime talvikaudella Sasu Iivarinen treenasi paljon viime kaudella Kiteen Pallossa pelanneen Sami Mikkolanahon kanssa. Syksyllä Iivarinen kuntoutti leikattua polveaan, mutta sen jälkeen hän suuntasi Imatralle lähes joka toinen viikonloppu.
IPV:ssä Iivarinen pääsi omalle ulkopelipaikalleen eli kakkosvahdiksi. Sisäpelissä hän oli alkuun pienemmässä roolissa.
– Heinäkuun taitteessa alkoi tulla parempia pelejä sisälläkin ja numerokin pieneni.
Sasu kuvailee itseään kovaksi harjoittelijaksi ja myös pelaajaksi, joka yrittää kehittyä pelin jokaisella osa-alueella. IPV:n pelinjohtaja Jukka Mäkinen luonnehtii puolestaan Iivarista joukkuepelaajaksi, joka ei valita mistään.
– Hän on äärimmäisen mukava ihminen ja pelaa joukkueensa eteen. Sisäpeli vaatii vielä kehittymistä, että pääsee huipulle.
Värikäs kausi
Korona kuritti Imatran Pallo-Veikkojen Superpesis-miehistöä heinäkuun alkupuolella ja joukkueelta jäi pelaamatta viisi ottelua. Iivarinen kuuluu niiden pelaajien joukkoon, jotka joutuivat karanteeniin.
– Alkupäivinä piti itsekseen kämpillä treenata. Myöhemmin päästiin pienryhmissä käymään lyömässä. Palaveerasimme Teamsissa ja kyselimme, mitä on päässyt treenaamaan ja tekemään – ja mitä pystyisi tekemään. Karanteeni ja pelitauko kasvattivat osaltaan joukkuehenkeämme.
IPV:lle kausi oli nousujohteinen.
– Talvella kun treenattiin yhdessä, tiesi odottaa jotakin. Kun kausi alkoi kahdella kolmen pisteen voitolla, se loi pohjan, että voi keneltä vain ottaa pisteitä tai voittaa kenet vain.
– Joukkue sekoitus kaikkea: oli pelaajia ympäri Suomea ja eri-ikäisiä. ”Mehu” oli kapellimestari ja hän on saanut hitsattua joukkueen yhteen. Joukkueessa klikkasi kaikki kohdalleen.
Puolivälieräsarjaan IPV pääsi Sasu Iivarisen mukaan lähtemään melko paineettomasti. IPV voitti Mansen kahdesti ja aiheutti kohinaa pesisväen keskuudessa.
– Manse oli runkosarjan voittaja ja kun katsoo nimilistaa, sieltä löytyy suomenmestareita, Vuoden pelaaja -titteleitä ja vaikka mitä. Pesis on sellainen laji, että jos pääsee tappelemaan superiin ja kotariin – että pelataan yhdestä vuorosta – on kaikki mahdollista.
Virpi Poikelin
