Pohjalaismaakunnissa järvien vedenpinnat ovat syyskuussa edelleen olleet normaalia alempana ja jokien virtaamat ovat olleet keskimääräistä pienempiä. Syyskuun sateet jäivät melko vähäisiksi. Maaperän vesivarastoissa oli vajausta syykuun lopussa monin paikoin noin 20–40 millimetriä.
Lapuanjoella alaosalla virtaama oli syyskuussa keskimäärin vain 3,3 m3/s, kun pitkän ajan keskiarvo syyskuulta on 21 kuutiometriä sekunnissa. Kyrönjoella alaosalla virtaama oli syyskuussa keskimäärin 12 m3/s, kun se havaintohistoriassa on ollut syyskuussa keskimäärin 31 kuutiometriä sekunnissa. Perhonjoen alaosalla virtaama oli syyskuussa keskimäärin 7,6 kuutiometriä sekunnissa, kun havaintohistorian keskiarvo on syyskuussa 15 kuutiometriä sekunnissa. Närpiönjoen alaosalla virtaama oli tämän vuoden syyskuussa keskimäärin 3,7 kuutiometriä sekunnissa. Tämä on melko lähellä havaintohistorian syyskuun keskiarvoa 4,9 kuutiometriä sekunnissa.
Säännöstelyjen järvien ja tekojärvien vedenpinnat olivat syyskuussa pääsääntöisesti ajankohdan keskimääräisen tason alapuolella, vaikka niistä on toukokuusta lähtien juoksutettu vain säännöstelyluvan mukaisia minimivirtaamia. Perhonjoen vesistöalueella Patanan tekojärvi oli syyskuussa noin metrin ja Venetjoen tekojärvi noin 25 senttimetriä ajankohdan keskiarvojen alapuolella. Ähtävänjoen vesistöalueella Alajärven vedenpinta oli syyskuussa noin 15 senttiä ja Lappajärven vedenpinta noin kymmenen senttimetriä ajankohdan keskimääräisen alapuolella. Lapuanjoen vesistöalueella Hirvijärven tekojärvi oli noin 40 senttiä ja Kuortaneenjärvi noin kymmenen senttiä sekä Kyrönjoen vesistöalueella Kalajärven tekojärvi noin 15 senttimetriä ajankohdan keskimääräistä alempana.
Sinileväkukintoja vähän
Vesien viileneminen jatkui syyskuussa. Suurimpien jokien ravinnepitoisuudet olivat kohtuullisen alhaisia johtuen vähäsateisuuden aiheuttamista vähäisistä ravinnevalumista. Ravinnepitoisuudet olivat vastaavasti korkeampia niissä joissa, joihin kohdistuu jätevesikuormitusta. Näissä jätevesien huono laimennussuhde nosti pitoisuuksia. Pienemmissä rannikon läheisissä joissa vesi oli paikoin hyvin tummaa, isompien jokien vesi puolestaan oli kirkkaampia. Happamuustilanne oli vähäsateiselle syksylle tyypillinen, pH-arvo oli jokivesistöstä riippuen välillä 6–7. Sinileväkukintoja tavattiin harvakseltaan useilla järvillä, kuten esimerkiksi Ähtärinjärvellä ja Lappajärvellä. Lisäksi Merenkurkussa havaittiin syyskuussa sinilevää muutamilla alueilla muutamaan otteeseen.
