Vesihuoltopalveluiden laadun ja saatavuuden varmistamisessa tulee olemaan haasteita lähivuosikymmeninä pohjalaismaakuntien alueella.
Tämä käy ilmi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen julkaisemasta laajasta toimialuettaan koskevasta vesihuollon nykytilanneselvityksestä.
Pohjalaismaakuntien alueella on yhteensä 162 vesihuoltolain mukaista laitosta. Se on noin 15 prosenttia koko maan vesihuoltolaitoksista. Vesihuollon järjestämistä vaikeuttaa maaseutumainen asutus ja pitkät etäisyydet. Tästä johtuen alueelle on syntynyt suuri määrä vedenhankintaa ja jakelua hoitavia pieniä vesihuollon toimijoita.
Tulevaisuuden haasteena alueen vesihuoltolaitoksilla ovat vesihuoltoverkostojen vanheneminen sekä yhdyskuntarakenteen muutos.
Haja-asutusalueilla kiinteistöjä poistuu käytöstä asukkaiden muuttaessa kasvaviin taajamiin. Kuitenkin vesihuoltopalveluiden tarve maaseudulla voi kasvaa rajusti, kun paljon vettä tarvitsevien eläintilojen yksikkökoko moninkertaistuu.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on laatinut alueen nykytilaselvityksen osana Läntisen Suomen vesihuoltostrategia 2050-työtä.
Huoli resurssien riittävyydestä
Laitosten ja verkostojen ikääntyminen tuo vesihuoltolaitoksille haasteita verkostojen saneerausvelan ja ylläpidon kustannusten kasvaessa.
Lisäksi käyttöhenkilöstön sivutoimisuus ja vähäisyys on merkittävä laitosten toimintavarmuuteen ja laatuun vaikuttava tekijä. Vesihuoltolaitoksille tehdyn kyselyn perusteella lähes 60 prosenttia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueen vesihuoltolaitoksista työllistää vain 1–3 henkilöä.
– Haasteena alueen vesihuollon tulevaisuudelle on laitosten, verkostojen ja henkilöstön ikääntyminen. Samalla alueen kasvukeskukset laajenevat ja resursseja kuluu uuden verkoston ja vesihuoltopalveluiden rakentamiseen. Vesihuoltolaitosten toiminnan varmistamisessa niin työvoiman kuin taloudenkin osalta riittää tehtävää, sanoo vesitalousasiantuntija Sirpa Lindroos.
Pohjalaismaakuntien vesijohtoverkko on melko kattava, eikä viemäriverkostoakaan tarvitse enää juurikaan laajentaa. Uusien verkostojen tarve keskittyy lähinnä kasvaville alueille, joten tulevaisuudessa investoinneissa voidaan keskittyä enemmän vesihuoltoinfran saneeraukseen ja kunnossapitoon.
Verkostojen saneerausvelkaa kiinniottaessa myös vesihuollon toimintavarmuutta tulee kehittää, jotta vesilaitokset pystyisivät varmistamaan vedensaannin myös poikkeustilanteissa.
Tavoitteena on järjestää vedenjakelu siten, että alueen kunnat ja pienetkin vesihuoltolaitokset olisivat yhteydessä toisiinsa häiriötilanteiden varalta. Toimintavarmuutta on parannettu toteuttamalla laitosten välisiä, ylikunnallisia ja maakuntarajat ylittäviä yhdysvesijohto- ja siirtoviemäriyhteyksiä.
– Ongelmallista on se, ettei kaikilla, varsinkaan pienillä vesihuoltolaitoksilla ole riittäviä järjestelmiä verkostonsa toimintavarmuuden seurantaan. Toimintahäiriöiden huomaamista nopeuttaisi uusien tekniikoiden käyttöönotto ja esimerkiksi etävalvonnan parantaminen, kertoo vesihuoltoryhmän päällikkö Nico Karlström.
