Lehtimäen opistolla juhlittiin maanantaina oppilaitoksen 50-vuotisjuhlaa. Erityiskansanopiston kannatusyhdistys ry:n puheenjohtaja Jorma Kauppila totesi opiston olemassaololle aina olleen selkeän tarpeen.
– Lehtimäen opisto tarjoaa peruskoulun jälkeistä jatkokoulutusta opiskelijoille, joilla on monia haasteita opinpolullaan. Nämä haasteet ovat lisääntyneet voimakkaasti opiston olemassaolon aikana.
Kauppila muistutti, että 80-luvun puolivälissä osa kehitysvammaisista opiskelijoista pääsi peruskouluun, mutta vasta 90-luvun lopussa se tuli mahdolliseksi koko ikäluokalle. – Emme ole kaikissa asioissa niin edistyksellisiä, kuin luulemme.
Kauppila kiitti sitä, että oppivelvollisuuden laajennuksen myötä jokaisella on oikeus opiskella myös peruskoulun jälkeen. Lakimuutos ei edelleenkään takaa tasa-arvoisia mahdollisuuksia kaikille, sillä henkilökohtaisen avun ja tuen tarve ei vieläkään ole itsestäänselvyys, mutta suunta on nyt oikea.
Kauppila kiitti opistoa luotsanneita vahvoja rehtoreita, Sisko Halosta ja nyt Eija Saarimaata, siitä että he ovat vieneet oppilaitosta eri haasteiden läpi.
– Kiitos myös yhteistyökumppaneille RAY:lle ja sittemmin STEA:lle, niiden puheenjohtajista erityisesti Jukka Vihriälälle ja Raimo Vistbackalle, alueen monille kansanedustajille, opetus- ja kulttuuriministereille ja virkamiehille, jotka ovat olleet tukenamme.
Terveisiä juhlaan saatiin Euroopan komissiolta, josta Jutta Urpilainen ja Mia-Petra Kumpula-Natri olivat lähettäneet henkilökohtaiset tervehdyksensä.
– Kiitokset Lehtimäen kunnalle, nyt Lehtimäen kaupunginosalle ja Alajärven kaupungille, sekä monille yrittäjille ja yhteisöille sekä Erityiskansanopiston kannatusyhdistykselle ja Etelä-Pohjanmaan opistolle.
Merkittäviksi tukijoiksi 50 vuoden matkalla Kauppila nosti esille myös edesmenneen ministeri Eino Uusitalon ja myöhemmin ministeri Sanni Grahn-Laasosen, joka vakautti opiston talouden.
– Lehtimäen opisto on opiskelijoita varten. Opiston ja Lehtimäen ilmapiiri on se, mistä se tunnetaan koko Suomessa. Opiston ilmapiirin rakentajina on koko henkilökunta, jotka tekevät työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla.
Häikäisevä oppimisympäristö
Eduskunnan sivistysvaliokunnan tervehdyksen toi puheenjohtaja, kansanedustaja Paula Risikko, joka kertoi vierailuillaan opistolle häikäistyneensä aina sitä oppimisympäristöä, joka tänne on luotu.
– Opiston henkilökunta kohtaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisena lahjakkuutena.
Risikko selvitti koulutuspoliittista selontekoa, joka on menossa eduskunnan käsittelyyn. Siellä todetaan vammaisten oppimisesta, että haitä ei suljeta yleisen koulutuksen ulkopuolelle vammaisuutensa perusteella ja heidän on päästävä yhdenvertaisesti ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen.
– Vammaisen oppijan ei tarvitse sopeutua oppimisympäristöönsä, vaan toisinpäin.
– Täällä toteutetaan esteetöntä mahdollisuutta opiskella. Moni opiskelija tarvitsee avustajaa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Nyt tarvitaan kuntien opetustoimea ja sosiaali- sekä terveydenhuoltoa mukaan ja yhteistyön on oltava kunnossa, jotta tuleva hyvinvointialue kuulee Lehtimäen opistoa!
Ihmisarvo ja oikeus täysipainoiseen elämään kuuluvat kaikille
Juhlapuheen pitänyt arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen käsitteli puheessaan sitä, miten tärkeää on tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on, ainutkertaisena ihmisenä.
Hän kertoi kodissaan olevasta taulusta, jossa taiteilijan tytär istuu peilin edessä pyörätuolissa, tuolin työntökahvat katsojaan päin. Se kertoo inhimillisestä huolenpidosta. Jos joku ei selviydy omin voimin, voi toinen auttaa.
– Ihmisarvo ja oikeus täysipainoiseen elämään kuuluvat kaikille. Jos tätä vakaumusta ei olisi ollut, ei Lehtimäen opistolla juhlittaisi. Kyse on siitä tavasta, jolla ihmisen elämä ymmärretään.
– Ihmisen arvo ei riipu siitä mitä hän osaa tai millaisen panoksen hän antaa yhteiskunnalle. Jokainen ihminen on yksi meistä.
Tämän ajatuksen varaan on rakennettu koko hyvinvointiyhteiskuntamme. – 50 vuoden aikana asenne kehitysvammaisiin on muuttunut. Ennen he olivat lähinnä hyväntahtoisen hoivan kohteita, nyt ihmisiä, joilla on samat oikeudet kuin muillakin. Opisto on ollut tekemässä tätä muutosta.
– Voi käydä myös niin, että pyörätuoli peittää, eikä ihminen enää näy. Ihminen voi hukkua palvelujärjestelmään, taloudellisiin vaatimuksiin. Tuottamattomat on saatava tuottamaan. On paljon voimia, joiden vuoksi ihmistä ei enää kokonaan näy ja tämän opiston historia on ollut kamppailua niitä voimia vastaan.
– Tämä opisto on peili, joka näyttää koko ihmisen. Myös sen osan, josta ei kerrota menestystarinoita. Tätä peiliä tarvitsee jokainen opiskelija, jotta voi nähdä itsensä kokonaisena ja arvokkaana.
Opiston 50 -vuotishistoriikista ”Kohti hyvää elämää” kertoi tietokirjailija, ft Tuula Vuolle-Selki. Hän muistutti, että opiston perustaminen lähti liikkeelle 60 -luvun puolivälissä. Tuolloin Tampereella oli ajatuksena perustaa ammattikoulu apukoululaisille, mutta rahaa sen rakentamiseen ei ollut.
– Kehitysvammainen nuori Pentti Partala totesi tuolloin, ”kunpa meilläkin olisi oma opisto”. Tuolloin Eino Uusitalo ehdotti sen perustamista Lehtimäelle.
– Pentti Partala oli loistava puhuja ja asia oli hänelle tärkeä. Hän tuli opiskelijaksi Lehtimäen opistolle ja jäi tänne töihin opiskelunsa jälkeen, ollen täällä koko elämänsä.
Vuolle-Selki kuvasi opiston merkitystä yhteiskunnallisesti todeten, että ellei sitä olisi, Suomi rikkoisi EU:n vammaissopimusta. – Kohti hyvää elämää on ollut täällä aina tavoitteena. Rahoitus on ollut suurin haaste, kunnes 2017 järjestyi pysyvä rahoitus valtion taholta.
Musiikkia juhlassa esitti opiston oma ryhmä ja teatteritiimi oli laatinut hienon videoesityksen 70-luvun opiskelijoiden elämästä. Juhlan juontajana toimi opiston entinen oppilas Jarno Läpinen.
Runsaasti ansiomerkkejä
Lehtimäen opistolla on hyvin sitoutunutta henkilökuntaa, mikä tuli ilmi viimeistään, kun pitkään opiston palveluksessa olleille myönnettiin juhlan lopussa ansiomerkkejä.
Pronssinen ansiomerkki (10 v): Hauta-aho Tanja, Isotalo Kaisa, Kantonen Maire, Katajamäki Olli, Kulmala Emma, Kuoppa-aho Päivi, Lampimäki Kaisa, Lehisalo Jaana, Leppäkangas Hanna, Manninen Jenni, Matintupa Tuula, Mäkelä Taina, Mäki Sami, Paavola Vuokko, Pihlajaniitty Irene, Ranta Riitta, Savela Eero, Valkeus Erkki ja Vuorinen Susanna.
Hopeinen ansiomerkki (20 v): Aschberg Pirjo, Hauta-aho Ulla, Hautamäki Paula, Honkola Aire, Ketola Ritva Inkeri, Laukkonen Oili, Leppäkangas Hanna-Karin, Leppäkangas Sami, Leppäkangas Tero, Rajala Jukka, Rantakangas Minna, Saarimaa Jarkko, Soukka Hannu, Vähälummukka Leila ja Yli-Kätkä Sinikka.
Kultainen ansiomerkki (30 v): Heikkilä Jarmo, Kantola Paula, Katajamäki Katja, Leppäkangas Minna, Pokela Marju, Saloranta Jutta, Sepponen Ulla-Maija.
Kunniamerkki (25 v): Jorma Kauppila – Työskentelystä Erityiskansanopiston kannatusyhdistys ry:n hallituksessa.
Lisäksi kunniamerkki oli myönnetty Irma Uusitalolle, ennen hänen äkillistä poismenoaan, Lehtimäen opiston naistoimikunnan ja hallituksen jäsenyydestä. Hänen muistolleen pidettiin juhlassa hiljainen hetki Irmaa muistellen.
Juhlan päätössanat lausui rehtori Eija Saarimaa kehottaen opiskelijoita edelleenkin haaveilemaan! Opisto on juuri heitä varten.
Tuula Jokiaho
