Virpi Poikelin
Hartola tunnetaan Suomessa kuntana, joka vuonna 1987 ponnahti otsikoihin julistautumalla kuningaskunnaksi.
Hartolan kunnanjohtajana toimi tuolloin Soinin Kukonkylästä lähtöisin oleva Taisto Pölkki, joka oli päätynyt Hartolaan monen mutkan kautta. Uransa aikana hän näki ja koki monenlaista Mikko Niskasen Käpykolosta aina kalareissuun Urho Kekkosen kanssa.
Koulutie Kukonkylästä Alajärvelle ja Kuortaneelle
Pölkki syntyi Talvisodan aikaan Kukonkylällä. Koulutiensä hän aloitti kylän koulussa Lempi Räisäsen oppilaana ja sen jälkeen oppikoulussa Alajärvelle. Kulkuyhteyksiä ei ollut, joten kouluun mentiin polkupyörällä ja viikot asuttiin Alajärvellä.
Oppikoulun jälkeen koulutie jatkui lukiossa Kuortaneella, josta Taisto kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1963 ja suuntasi armeijaan, mistä kotiutui vänrikkinä. Sittemmin hän on saanut yliluutnantin arvon.
Armeijan jälkeen nuori mies ei tiennyt, mihin suunnata. Taistoa kysyttiin opettamaan Kirkonkylän koululle edes yhden talven ajaksi. Niinpä hän mietti opettajaksi opiskelemista ja meni pääsykokeisiinkin, mutta ala ei tuntunut omalta.
Taiston isä oli mukana monissa luottamustehtävissä ja hän ehdotti, josko kunnallisala olisi sopiva. Niin Taisto lähti Tampereen yliopistolle suorittamaan kunnallistutkintoa.
Oma ala oli löytynyt ja sitä vahvisti Ähtärissä kunnanjohtaja Väinö Jaakolan ohjauksessa tehty puolivuotinen harjoittelujakso.
Kun valmistuminen alkoi siintää, valittiin Pölkki kunnansihteeriksi Lumijoelle. Siellä aikaa meni 20 kuukautta, kun kunnansihteerin virka Konginkankaalla sai miehen pakkaamaan omaisuutensa autoon ja siirtymään nelostietä etelään päin.
– Tulin Konginkankaalle kun Kahdeksan surmanluotia -elokuva oli ensi-illassa. Se oli todella suuri juttu ja pääsin tapaamaan ohjaaja-näyttelijä Mikko Niskasen ensimmäistä kertaa jo samalla viikolla.
– Niskanen kutsui minut Käpykoloon, koska hänellä oli kunnansihteerille asiaa. Paikalla selvisi, että hän oli esittänyt valtuustolle sillan rakentamista saarelle, jossa Käpykolo sijaitsi.
Niskanen lupasi tehdä Käpykolosta matkailunähtävyyden, jos silta rakennettaisiin. – Siinä asiassa ei yhden kunnansihteerin sana paljon painanut, kun valtuusto oli päättänyt, ettei siltaa rakenneta.
Konginkankaalla työskennellessään Pölkki tutustui Outokummusta kotoisin olevaan, Jyväskylässä työskennelleeseen sairaanhoitaja Elsaan, josta tuli hänen vaimonsa.
Kekkosen kanssa kalaan
Nuoripari muutti Taivassaloon vuonna 1975, kun kuntiin alettiin perustaa kunnanjohtajan virkoja ja Taisto näki tilaisuuden siirtyä eteenpäin.
– Laitoin hakemuksen Taivassaloon ja Kesälahteen. Kun molemmista paikoista tuli kutsu, kysyin Elsalta mihin lähdetään. Lähdimme Taivassaloon.
Taivassalo oli hyvä kunta, kalastus tärkeä elinkeino ja kaikki sujui hyvin.
– Taivassalossa koin ikimuistoisen päivän, jonka sain viettää presidentti Kekkosen kanssa.
– Sain kuulla kunnanjohtajaksi tullessani, että presidentille oli esitetty kutsu tulla kalaan Taivassalon vesille. Niin Kultarannasta tuli puhelu, jossa kerrottiin, että vierailu järjestyisi kesän lopulla.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna 1975 presidentin vene Kultaranta 5 saapui satamaan. Aluksi siirryttiin aamukahveille valtuuston puheenjohtajan Topi Mattilan luokse, jonka jälkeen lähdettiin kalaan.
Helteisenä päivänä kala ei ollut syönnillä ja näytti sille, että mereltä poistuttaisiin ilman saalista. Viimein saalista tuli – ja sen hauen narrasi veneeseen presidentti!
Ruokailun jälkeen Mattilan talossa siirryttiin rupattelemaan, missä presidentti laittoi sikarin palamaan. Juttuaiheina oli ETY-kokous sekä alueen ja Taivassalon asiat.
Kun presidentti lähti takaisin omalle veneelleen, hän kutsui Pölkin ja kunnanvaltuuston puheenjohtajan vielä konjakkilasin ääreen. Tämä oli se kerta, jolloin väkijuomista aina muutoin kieltäytynyt Pölkki ei sanonut ei.
– Kekkosesta jäi minulle erinomainen mielikuva. Hän oli mainio henkilö, oikea jutunkertoja.
Kuten arvata saattaa, tarina ei päättynyt tähän. Syystalvella postilaatikkoon tupsahti kutsu Linnan juhliin. Kokemus oli hieno ja näissä juhlissa Taisto tapasi uudelleen myös ohjaaja Mikko Niskasen.
Taivassalossa kaipuu kunnon talviin kävi hiihtomiehelle niin kovaksi, että Taisto laittoi hakemuksen Kärsämäen kunnanjohtajaksi. Kärsämäellä ladut olivatkin hyvät ja seuraavat vuodet sujuivat muutenkin siellä mukavasti.
– Ajelimme kerran vaimon kanssa nelostietä kohti etelää ja lentokenttää, lomamatkalle olimme menossa. Tuolloin nelostie ei vielä jatkunut Hartolaan saakka. Mieleeni tuli, että pitäisi mennä siirtämään tietä, kun linjaus Jämsän kautta oli niin mutkainen.
– Hartolan kohdalla sanoin vaimolle, että täällä olisi kunnanjohtajan paikka auki. Vaimo kehotti hakemaan ja niinpä 1980 minut valittiin Hartolan kunnanjohtajaksi.
Tuntemattomasta tunnetuksi
Hartola oli 80-luvun alussa pysähtynyt paikka, jonka sijaintia kukaan ei tiennyt. Uudelle kunnanjohtajalle sanottiin, että jotakin asian korjaamiseksi pitäisi tehdä.
1987 eräässä matkailupalaverissa Taisto ehdotti, että Hartola voisi julistautua kuningaskunnaksi vedoten sen historiaan Kustaa Aadolfin pitäjänä. Asiat lähtivät rullaamaan ja kunnanvaltuusto päätti, että valtioneuvostolle ilmoitetaan asiasta virallisesti.
– Ja sitten kaikki räjähti. Olimme iltapäivälehtien otsikoissa ja Hartolasta tuli kertaheitolla tuttu jokaiselle suomalaiselle.
Valtioneuvosto käsitteli ilmoituksen, pyysi siihen Kuntaliiton kommentin ja ilmoitti kunnalle, että kuningaskunta -nimitystä voidaan käyttää Hartolan kunnan markkinointiin arvokkaasti.
Ja niin sitä on myös käytetty. Hartolan elinkeinoelämä sai tuosta postimerkin hinnan verran maksaneesta kuningasideasta positiivisen ruiskeen, jonka kaiku kantaa edelleenkin.
– Niin, ja saimme me myös nelostien Hartolaan, Taisto Pölkki nauraa.
Kuningaskunta on saanut vieraakseen myös oikeita kuninkaallisia, joita Taisto pääsi isännöimään 1988 Jyväskylän Suurajojen yhteydessä. – Jordanian prinssi Abdullah, nykyinen kuningas, ja Monacon ruhtinas Albert olivat vieraanamme. Luovutimme heille kunnan lahjana Peltosen sukset!
1990-luvun lopulla Dallas-näyttelijä Steve Kanally vaimoineen vieraili Hartolassa ja Taisto sai näin tutustua ”öljymieheen ja karjapaimeneen” konkreettisesti.
Eläkkeelle ja uuteen elämänvaiheeseen
Vuonna 2001 Taisto Pölkki jäi eläkkeelle Hartolan kunnanjohtajan virasta. Samaan vaiheeseen osui yksi elämän suurista menetyksistä, rakkaan vaimon menehtyminen.
Raskaiden aikojen jälkeen Taisto kysyi pojaltaan Mikko Matiakselta, alkaisiko hän odottaa omaa kuolemaansa, vai jatkaisiko eteenpäin?
– Poika kehotti jatkamaan. Niin lähdin katsomaan maailmaa. En ehtinyt kuin Thaimaaseen, jossa löysin uuden onnen, rakkaan Sukanyani, joka suostui lähtemään mukanani kaukaiseen Suomeen.
Aluksi pariskunta asettui Hartolaan, mutta muutti pian Kukonkylään. – Tästä seikkailusta ei ole seurannut kuin pelkkää hyvää. Ja huipuksi uuteen perheeseeni syntyi pian 13 vuotta sitten ihana poika Johannes Niko Noparat.
– Kohtalo on antanut elämääni yllin kyllin onnea ja menestystä ja aivan riittävästi kärsimystä. Kaiken tämän jälkeen mielestäni paras paikka on Kukonkylä ja oma Kartano, Taisto Pölkki toteaa.
