Tänään helmikuun 17. koittaa jälleen se päivä, jolloin abiturientit juhlistavat penkkareitaan monin eri tavoin ja yksi näistä perinteisistä tavoista on penkkariajelu kuorma-auton lavalla.
Penkinpainajaisten historia ulottuu jo 1800-luvulle, jolloin ylioppilaskokelaat lähtivät maaseutukaupungeista Helsinkiin suorittamaan ylioppilaskokeiden suullisia kuulusteluita. Yhden osan penkkariajelujen historiasta on saanut elää ja kokea myös Alajärven Kurejoella asuva Antti Lassila, joka on ajanut penkkariajoja peräti 25 perättäisenä vuotena Oulussa asuessaan.
– Muutin Ouluun marraskuussa 1966 ja vuonna 1968 ajoin penkkariajot ensimmäistä kertaa työskennellessäni Vähälä -yhtiöillä, Lassila muistelee. Viimeinen kerta oli tasan 25 vuotta myöhemmin, vuonna 1993, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle.
Noihin vuosiin ja penkkariajoihin liittyy monenlaista sattumusta ja muistoa. Vuonna 1988 Lassila ohjasti penkkareissa hienoa vanhaa museoautoa, kun kyydissä olivat Oulun Kuusiluodon lukion abiturientit. Lisäksi hän ajoi monet penkkariajot Merikosken lukiolle ja Oulun lyseolle.
Penkkariajeluihin liittyivät kautta vuosien samat elementit: autoon ripustettiin erilaisia kylttejä ja iskulauseita, kuten nytkin, ja abit heittelivät karkkeja lapsille reitin varrella.
– Aina sai pelätä, että joku lapsi riistäytyy vanhemmiltaan ja syöksyy auton alle karkkeja poimimaan, Lassila muistelee, mutta onneksi koskaan ei itään ikävää tapahtunut.
Ajoissa piti aina olla tarkkana, kun ajoimme kaksi kierrosta keskikaupungin ympäri.
Penkkariajot olivat nuorten parissa hyvin viihtyvälle Lassilalle aina mieluista puuhaa. – Nuoria oli aina yhtä hauskaa olla kyytimässä. Muistan yhdenkin kerran, kun pakkanen oli todella kireä ja nuoret alkoivat hyppiä ja pomppia lavalla tosi kovasti. Aloin varovasti nostaa kippiä, niin johan meno rauhoittui, Lassila nauraa.
– Nuoret olivat penkkaripäivänä aina yhtä vilkkaita ja ottivat ilon irti, tykkäsin loppuun saakka olla siinä mukana!
Tuula Jokiaho
