Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija 2021-kilpailun voittajan Noora Ojanperän Olen olemassa myöhemmin -näyttely kokoaa yhteen videon, tekstiä sekä skannerilla toteutettuja valokuvia.
Teoksissaan Ojanperä käsittelee nykyajasta kumpuilevia tunnekuohuja ja rinnastaa haavekuvia ristiriitaisesti polveileviin sanoihin. Tämän lisäksi näyttely käsittelee epävarmuuden, arvaamattomuuden, epävakauden ja uteliaisuuden teemoja.
Näyttelyn yhteydessä pääsee tapaamaan taitelijaa lauantaina 2.4. kello 14 alkaen. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu ja sinne on vapaa pääsy!
Näyttelyn valokuvat on toteutettu pääosin skannografiamenetelmällä, eli skannerivalokuvauksella, johon Ojanperä tutustui opiskeluaikanaan. Valokuvat toteutetaan liikuttamalla skannattavaa objektia skannerin ollessa käynnissä. Valmiit valokuvat on tulostettu satiinipintaiselle kankaalle, joita on ripustettu ympäri näyttelytilaa.
Kännykkä on Ojanperälle tärkeä työväline ja se kulkee aina mukana. Kuva- ja videomateriaalin lisäksi erilaisten tekstien työstäminen ja yhdistely on Ojanperän työskentelyssä keskeistä. Osana näyttelyä onkin tekstistä ja kuvista muodostuva katalogi, jonka näyttelykävijä voi ottaa mukaansa.
Ojanperä käyttää töissään paljon omaelämänkerrallista materiaalia, johon on sekoitettu sopiva määrä fiktiota. Sattuman rooli on tärkeä. – Sattuma kiinnostaa, koska se paljastaa usein jotain tiedostamatonta, mitä ei osaa itse etsiä, Ojanperä kuvailee.
Näyttelyssä esillä olevat teokset ovatkin syntyneet päämäärättömän keräilyn tuloksena, jota Ojanperä toteuttaa kuvaamalla, kirjoittamalla ja äänittämällä havaintoja jokapäiväisestä elämästään. Keräilyä seuraa penkominen.
Hän etsii jollain tasolla puhuttelevaa materiaalia ja sysäystä. Jatkotyöstäessään materiaalia Ojanperä suosii kaoottisia prosesseja, joiden aikana muodot, rytmit sekä rakenteet hajoavat luoden samalla tilaa mille tahansa.
– Viime aikoina itseäni on kiinnostanut esimerkiksi se, miten ihminen voi löytää yhteyden toisen ihmisen kanssa ilman sanoja, Ojanperä kertoo.
– Esimerkiksi jos on sattunut joku tosi hauska juttu ja yrittää kertoa sitä jollekin ja se joku ei vain tajua. Mutta kun kertoo saman asian jollekin toiselle ja se toinen tajuaakin, niin se yhteenkuuluvuuden tunne on mahtava, Ojanperä jatkaa.
