Vimpeliläisellä Ella Jaakkolalla, 16, on haave. Kahden- tai kolmen vuoden päästä hän haluaisi astella samalle fitness -kisalavalle kuin äitinsä Minna Jaakkola, 43, muutama vuosi sitten.
– Olen äitini mukana kulkenut salilla jo vuosia ja noin 1,5 vuotta sitten päätin harrastaa lajia aktiivisesti kisalavalle saakka, sanoo Ella.
Ella on ikään kuin kasvanut lajin pariin, toisin kuin Minna, joka kertoo ennen kuntosaliharrastukseen hurahtamista olleensa täysin sohvaperuna. Tavoitteelliseen harjoitteluun tarvittiin lopulta vain oikeanlainen kipinä.
– Treenailin Kati Jokisen ohjauksessa kuntosalilla pienryhmässä ja Kati sitten kysyi, että olinko koskaan miettinyt kisaamista. Siitä alkoi pikkuhiljaa mielessä kytemään ajatus siitä, että voisiko sitä ehkä yrittääkin. Ikää oli kuitenkin jo +40, niin päätös syntyi lopulta aika nopeasti. Ajattelin, että pakko uskaltaa, nyt tai ei koskaan. Onneksi uskalsin, kisavuosi oli yksi parhaista kokemuksistani, kertoo Minna.
Vuonna 2019 Minna osallistui kisoihin ja kisasi sarjassa Body Fitness Masters -40, sijoituksella SM 4. Se oli kova suoritus naiselta, jolla ei ollut minkään näköistä aikaisempaa urheilutaustaa.
Äitinsä matkaa seurannut Ella on selvästi ylpeä äidin saavutuksista. Omat tulevaisuuden kisatavoitteet hän kuitenkin kertoo asettaneensa hieman korkeammalle, kun äitinsä aikoinaan.
– Äiti lähti kisoihin sellaisella tavoitteella, että ”no ei se nyt haittaa, vaikka ei sijoitusta tulisi.” Ja että ”kun nyt en ainakaan kompuroisi lavalla”, nauraa Ella.
– Minun ei tarvitse välttämättä olla ensimmäinen, mutta kyllä minä tähtään hyvään sijoitukseen. Sillä ajatuksella kuitenkin lähden kisaamaan, että todellakaan se ei ole mikään maailmanloppu, vaikka kisoissa ei ensimmäisille sijoille pääsisikään, kertoo Ella painokkaasti.
Ella opiskelee Vimpelin lukiossa ensimmäistä vuotta ja on tyytyväinen, että päätyi jäämään paikkakunnalle.
– Ensin suunnittelin hakevani muualle urheilulukioon. Sitten minulle selvisi, että Vimpelin lukiossa on mahdollista saada opintopisteitä ja harrastaa omaa lajia urheilulinjalla. Siitä, että koulu tukee urheiluharrastusta, on valtava apu. Nyt saan treenata tiistai- ja torstaiaamuisin kaksi tuntia ennen koulua. Olisi raskasta, jos kaikki treenaaminen pitäisi tehdä illalla koulun ja läksyjen jälkeen, sanoo Ella.
Ella kertoo harjoittelevansa valmentajansa Kati Jokisen ohjeiden mukaan. Vaikka yhteyttä pidetään viikottain, tapaamisia ei ole tällä hetkellä kuin pari kertaa vuodessa. Harjoittelu on tavoitteellista, mutta terveellä pohjalla ja siitä äiti Minna on tyytyväinen.
– Koen erittäin tärkeänä, että nuorella on oikeanlainen valmentaja. Mitään ruokavalio juttuja ei ole, eikä tarvitsekaan vielä olla. Harjoittelu voi olla tavoitteellista, mutta ei liian vakavaa.
Lajiin kohdistuvat ennakkoluulot mietityttävät äiti Minnaa selvästi tytärtään enemmän.
– Nuorten parissa ennakkoluuloja on vähemmän. Enemmän ehkä tullaan kysymään, että paljonko saan syödä, kun luullaan, että tässä ollaan jollain kuurilla koko ajan. Syön ihan normaalia ruokaa, ehkä jopa normaalia enemmän, naurahtaa Ella.
Ella kertoo, että hänellä valmennus painottuu treeniin, ei ruokavalioon. Lihaskunnon maltillisen kasvattamisen lisäksi tärkeää on jo nyt tässä vaiheessa harjoitella sekä kävelyä, että poseerausta. Molemmat kun ovat paljon vaikeampia kuin miltä näyttää. Ellaa esiintyminen ei pelota, toisin kuin Minnaa, joka kertoo jännittäneensä esiintymistä paljon.
– En vieläkään ymmärrä miten selvisin esiintymisestä kisoissa. Jostain vain sain yhtäkkiä henkistä varmuutta ja unohdin jännityksen, sanoo Minna.
Ella kertoo vielä toisesta haaveestaan. Hän haluaisi vielä kisata samoissa kisoissa äitinsä kanssa.
– Paitsi että äitillä ei riittäisi huumori, jos minä sijoittuisin häntä paremmin, sanoo Ella ja molemmat nauravat ääneen.
Ellaa ei häiritse se, että hän on tällä hetkellä Vimpelissä ainoa lajia harrastava. Myöskään ennakkoluuloista johtuvat yksittäisten ihmisten mielipiteet eivät jää vaivaamaan mieltä. Rohkealla nuorella naisella kuuluu selvästi olevan terve itsetunto ja jalat tiukasti maanpinnalla.
– Tämä harrastus on minulle se juttu mitä haluan tehdä. Koen olevani tässä hyvä ja onnistumiset tuovat itsevarmuutta. Kuntosaliharrastus antaa minulle niin paljon. Se toimii minulla stressinpurkukanavana ja terveyshyötyjä tässä on hurjasti. Ei minua haittaa, vaikka joku ei tätä ymmärtäisi. Olen ajatellut, että tämä on minun elämäni. Ei sillä ole väliä mitä mieltä joku on minusta, eikä minun tarvitse tehdä valintoja toisten mielipiteiden perusteella. Riittää, että itse olen tyytyväinen, sanoo Ella hymyillen.
Ellan valmentaja Kati Jokinen (ent. Rinta-aho) kertoo tekevänsä poliisin työn ohessa fitnessvalmennusta, sekä urheilijan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä valmennuksia Kuortaneella ja Seinäjoella. Juuret ovat Vimpelissä.
– Valmentamisesta kiinnostuin oman fitness harrastuksen kautta, tänä vuonna tulee tätä lajia täyteen kymmenen vuotta. Aiemmin pelasin Vimpelin Vedossa pesäpalloa kaksikymmentä vuotta. Kiinnostuin tuolloin psyyken vaikutuksesta suoritukseen ja aikomuksena on jatkaa opintoja urheilupsykologian parissa.
– Useimmat asiakkaani ovat etävalmennuksessa ja parhaimmillaan etätyö onnistuu niin hienosti kuin Ellan kanssa. Ella on määrätietoinen ja sitoutunut, mikä tekee työstäni helppoa ja palkitsevaa.
Johanna Korkea-aho
