– Terve, terve. Missä kevät?
Alkamassa on Järvi-Pohjanmaan kansalaisopiston järjestämän, maahanmuuttajille tarkoitetun suomen kielen keskustelukurssin oppitunti Vimpelissä. Syksyllä alkaneelle kurssille ilmoittautui 18 henkilöä.
Kaikille maahanmuuttajille tarkoitetulle kurssille liittyi viimeksi Ukrainasta Suomeen sotaa pakoon lähtenyt henkilö. Suurin osa kurssilaisista opiskelee Järviseudun ammatti-instituutin Vimpelin-toimipisteessä metallialaa tai on alan oppisopimuskoulutuksessa.
Kuten kurssin nimikin jo sanoo, opetuksen painopiste on keskustelussa suomen kielellä. Opettajana toimiva Lea Vasalampi kertoo, että kurssille osallistuvat Järviseudun ammatti-instituutin opiskelijat halusivat täydentää oppilaitoksen tarjoamaa suomen kielen opetusta.
Suomen kieltä Jamilla opiskelevat kurssilaiset olivat opiskelleet jo ennen Suomeen tuloaan. Keskustelukerho alkoi elokuussa ja edistysaskelia on otettu.
– Kurssilaiset ovat innostuneita! Heistä kuulee, että sanavarasto ja rohkeus puhua suomea ovat kasvaneet. Heidän kanssaan on tosi kiva työskennellä. Heidän kanssaan on kivaa ja he ymmärtävät huumoria, kertoo Vasalampi.
Lea Vasalampi opetti Lappajärvellä tuolloin vastaanottokeskuksena toimineessa Kivitipussa suomea Afganistanista ja Irakista Suomeen tulleille. Vimpelissä järjestettävän keskustelukerhon juuret juontavat jo vuoden taakse.
– Tein iltapalaa metallialaa opiskeleville, maahanmuuttajataustaisille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. He kertoivat, että koulun tarjoama ja kielioppiin perustuva opetus ei riittänyt vaan he halusivat opiskella lisää. Jamin ja kansalaisopiston kanssa käytiin keskusteluja ja minulta kysyttiin, että lähdenkö mukaan.
Monipuolisia keskustelunaiheita
Keskustelukerhossa opitaan suomen kielen lisäksi myös suomalaisia tapoja ja keskustellaan yleisesti ottaen lähes kaikista elämän eri alueista.
Tunneilla on harjoiteltu esimerkiksi työhaastattelutilanteita ja mietitty, mitä työhaastattelussa kannattaa olla mukana. Pääsiäisen alla puhuttiin täkäläisestä pääsiäisenvietosta virpoma- ja pääsiäiskokkoperinteineen.
Aikaisemmin ryhmä oli Vimpelin Vedon vieraana naisten Korisliigan puolivälieräottelussa ja Vasalampi antoi tehtäväksi löytää koripallo-otteluun liittyviä sanoja. Ja niitähän löytyi: pelaaja, levypallo, päävalmentaja, takamies. Koripallon pelipaikka – laituri – herätti pohdintaa, että mitä muuta laituri-sana tarkoittaa. Mutta nopeasti sekin hoksattiin.
Vaikka keskustelukerhon pääpaino onkin puhutussa kielessä, on kevätlukukaudella päästy myös kirjoittamaan. Opiskelijalta toiselle kiertävässä vihkossa aihe on vapaa – saa kirjoittaa kokemistaan asioista tai siitä, mitä tehdään koulussa tai vapaa-ajalla.
Tekstin pääsee myös itse lukemaan. Kaksi vuotta suomea opiskellut ja kolme kuukautta Järviseudun ammatti-instituutissa opiskellut Irina Stepanova kertoi omasta ja perheensä elämästä.
Kompia ja havaintoja
Lea Vasalampi on itse miettinyt ja valmistellut keskustelukerhon materiaalin. Oppitunneilla kurssilaisten hoksottimet laitetaan liikkeelle. Tällä kerralla Vasalampi on koostanut lappuja, joissa esitetään tosia tai epätosia.
Toisissa lapuissa on sanoja, joista yksi ei kuulu joukkoon. Keskustelua syntyy sanaryppäästä kissa, tiikeri, kirahvi ja leijona. Vasalampi itse oli ajatellut, että kirahvi ei kuulu joukkoon, sillä se ei ole kissaeläin. Opiskelijoilta löytyy toinen katsantokanta: kissa on kotieläin, muut villieläimiä.
Lause ”Peukalo on keskellä kämmentä” herätti pientä hämmennystä kurssilaisten keskuudessa. Toki tiedettiin peukalon tavallinen sijainti, mutta sanonnan merkitys avautui kurssilaisille vasta opettajan kertomana. Lea Vasalampi vielä selvensi, että tätä lausetta ei kannata käyttää työhaastattelussa. Suupieli jos toinenkin nousee.
Vasalampi puhuu itse jonkin verran venäjää. Kielimuuria ylitetään käyttämällä internetin käännösohjelmaa. Opiskelijat kommentoivat toisilleen pikaisesti myös venäjäksi. Lea Vasalammen mukaan asiat eivät ole jääneet missään vaiheessa epäselviksi.
Vitali Kornev huomioi suomen kielen olevan erikoinen.
– Tekniikan sanat ovat vaikeita ja pitkiä.
Opiskelu jatkuu
Lea Vasalampi ja kurssilaiset muistelevat elokuuta ja ensimmäistä kokoontumiskertaa. Opiskelijat olivat enemmän tai vähemmän jännittyneitä ja kynnys käyttää suomea paljon nykyistä korkeampi.
Elokuusta on otettu iso harppaus. Kielitaito on karttunut ja rohkeus puhua suomea noussut. Myös suomen kielen moninaisuus ja yksittäisen sanan useampi merkitys ovat avautuneet opiskelijoille, kun lukuvuodessa käännytään kohti viimeisiä puolentoista tunnin mittaisia oppitunteja.
Kun opiskelijoilta kysyy kauneinta suomen kielen sanaa, löytyy sanoja vähintään yhtä monta kuin kurssilaistakin. Fjodor Stepanovin suosikki on aalto. Elena Tshebrikovalle kauneimmat sanat ovat järvi ja metsä.
Sergei Ivanov nostaa antaa-verbin suomen kauneimmaksi sanaksi. Aurinko on puolestaan Vasili Zhuravlevin ykkössana tässä kategoriassa. Vitali Kornevin valinta on hieman persoonallisempi: sähkökaaripuikkohitsaaja. Se on sana, jota moni suomea äidinkielenään puhuva ei edes taida tietää.
Virpi Poikelin
