Asumista ja hyvinvointia -messut järjestettiin Alajärvellä monitoimihallilla lauantaina ”kuin silloin ennen”. Väkeä oli paikoin tungokseen saakka, nähtiin tuttuja ja rupateltiin kuulumiset – tunnelmasta välittyi se, miten tätä oli kaivattu!
Messut Alajärvellä ehtivät siirtyä kahteen kertaan koronapandemiasta johtuen. Nyt yleisöä kiinnostivat niin lukuisat messuosastot kuin järjestetty mielenkiintoinen ohjelmakin.
Odotetuin puheenvuoro kuultiin vuorikiipeilijä, yrittäjä Veikka Gustafssonilta. Hän totesi eläneensä Himalajan vuoristossa 20 vuoden ajan ja saaneensa sieltä tärkeimmät oppinsa. Hänen kiinnostuksensa Himalajalla olivat yli kahdeksantonniset huiput, joita alueella on kaikkiaan 14 kappaletta.
– Miten sellaiselle kiivetään? Se vaatiin paljon valmistelua. Pelkästään kiipeäminen vie vähintään kaksi kuukautta, usein kotiovelta kotiovelle kolme kuukautta. Sitä edeltää vuoden valmistelu.
Gustafsson kertoi, että kun hän reilu parikymppisenä meni alueelle ensimmäisen kerran, sai menestystä ja onnistumisia, hän kuvitteli sen johtuvan kaikesta siitä, mitä hän itse on. Hän koki oman itsensä olevan päällimmäinen syy onnistumisille.
– Näin ei kuitenkaan ollut. Onnistuminen perustuu yhteiseen tekemiseen, yhteistyöhön. Kun yhteistyö epäonnistuu, homma muuttuu vaaralliseksi.
– Himalaja oli minulle korkeakoulu yhteistyöstä, se oli suurin oppi, jonka sieltä sain.
Gustafssonin mukaan paljon merkitystä on sillä, miten suhtautuu vastoinkäymisiin. Luovuttaako, vai miettiikö, mitä teemme väärin tai mitä voimme tehdä toisin?
– On toki tärkeää olla hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta pään pitää olla vielä paremmassa. Jos pää ei ole kunnossa, se ei auta vaikka fysiikka olisi miten hyvä.
Ennen kiipeämistä pohditaan paljon sitä, miten mahdollisista vastaantulevista ongelmista mennään eteenpäin. Yhteistyö ja keskinäinen kommunikaatio ovat tärkeitä, jotta koko joukon kokemus ja tieto saadaan käyttöön.
Näitä yhteistyön oppeja Gustafsson on pyrkinyt siirtämään myös muille elämänaloille, sillä vuorenhuippujen lisäksi muutkin suuret tavoitteet vaativat samoja elementtejä tekijöiltään.
Puurakentamisella hyvät näkymät
Päivän ohjelmassa kuultiin puurakentamisen tulevaisuutta käsitellyt paneelikeskustelu, jossa moderaattorina toimi professori Ari Hynynen Tampereen yliopistolta.
Keskustelussa esille nousi vahvasti se, että puurakentamisen tulevaisuus näyttää erittäin hyvälle, vaikka haasteitakin löytyy.
Hoisko CLTn Tero Yli-Sikkilä koki haasteeksi etenkin julkisella puolella osaamisen ja kokemuksen, mutta ne karttuvat matkan varrella. Viime vuosina myös puutavaran saatavuus ja hinta ovat asettaneet haasteita, mutta pahin näyttäisi sen osalta olevan nyt takana päin.
Honkarakenteen Juhani Saukko mainitsi haasteiksi niin ikään joidenkin materiaalien heikon saatavuuden ja kustannustason nousun, mutta näistä huolimatta kuluttajien kiinnostus on yhä kasvavaa.
Huvila Seppälän Tapani Taipale näki tämän hetken tilanteessa enemmän positiivista kuin haasteita. Puutavaran saatavuus koronan ja Ukrainan sodan jälkeen toki vaikuttavat hintaan. Myös Finnlamellin Jukka Salo näki haasteina puutavaran hinnan vaihtelun ja välillä olleet saatavuusongelmat, mutta nyt tilanne on jo parempi.
Euroopan ja Suomen metsäsuojelutavoitteita yrittäjät eivät kokeneet suurena peikkona, sillä kaikilla oli vahvaa luottamusta siihen, että suomalainen hyvä metsänhoito ymmärretään ja materiaalia tuotantoon riittäisi jatkossakin.
Myöskään uudet, ympäristöystävällisemmät betonilaadut eivät aiheuta huolta. Päinvastoin molemmat materiaalit koetaan hyviksi ja hybridirakentaminen toimivaksi. Betoni on hyvä materiaali kantavissa rakenteissa ja perustuksissa, puu kaikessa muussa.
Kaiken kaikkiaan yrittäjät kokivat hirsitalokysynnän olevan sillä tasolla, että työtä puurakentamisen parissa on mukava tehdä!
JPYP:n kanssa messujen toteutuksesta vastasi Alajärven kaupunki.
Tuula Jokiaho
