Siinä missä useimmat kolmikymppiset urheilevat miehet tykkäävät nopeista käänteistä, on alajärveläinen Tatu Mariapori ennen muuta kestävyyslajien ystävä.
Vaikka Tatun saa haastettua mukaansa melkein millaiseen liikunnalliseen ajanvietteeseen tahansa, niin kun mies saa itse päättää, jalkaan sujahtavat lenkkitossut ja matkaa alkaa taittua pitkin maantien reunaa, pururataa tai polkuja.
Muutama viikko sitten Tatu juoksi Lappajärven ympäri. Aikaa tuolle 73 kilometrin matkalle ei kulunut edes ihan täyttä työpäivää, vaikka puolimatkaan saakka hän eteni rauhallisesti nautiskellen, työkaverin kiertäessä samalla lenkin polkupyörällä.
– Kokemus oli hieno, siellä 50-60 kilometrin paikkeilla alkaa kokea sellaisia tuntemuksia, joita ei lyhyemmällä matkalla vielä eteen tule.
Tatu on liikkunut aina ja harrastanut nuorempana pesäpalloa sekä nyrkkeilyä. Kun joukkuelajit jäivät pois, tilalle tuli lenkkeily ja ennen muuta juoksu. Toki Tatu hiihtääkin, esimerkiksi kevättalvella hän kävi hiihtämässä Suomenselän satasen ja uusimpana lajivalikoimiin on tullut maastopyöräily, mutta silti juoksu on se omin juttu.
– Juosta voi aina, läpi vuoden. Se tuntuu sopivan minulle parhaiten, ei vaadi erillistä suorituspaikkaa eikä ole kiinni sovituista ajoista tai muista ihmisistä, kuten joukkuelajit. Tämä on tärkeää, kun liikkuminen pitää sovittaa yhteen työn ja perheen muiden menojen kanssa, pienen lapsen isä kertoo.
Pitkistä juoksumatkoista innostunut Tatu juoksi ensimmäisen maratoninsa vasta viime kesänä. Se taittui 3,5 tunnin vauhdilla ja sen jälkeen hän on juossut myös Alajärveltä Seinäjoelle 60 kilometrin matkan.
Normaalilla arkiviikolla Tatu juoksee yhden pidemmän, 20-30 kilometrin lenkin, viikonloppuaamuna usein ennen kuin muu perhe edes herää. – Lenkitän ensin koirat ja lähden sitten juoksemaan.
Viikolla hän juoksee pari 10-20 kilometrin lenkkiä, joihin aikaa menee tunnista puoleentoista, joten ihan tavallisella viikolla kilometrejä karttuu noin 50. Tämän lisäksi hän lenkittää koiria päivittäin, pyöräilee ja liikkuu monin eri tavoin – monipuolisuus on tärkeää ja kaikki on peruskunnon kasvattamisessa kotiin päin myös juoksua ajatellen.
Tatu ei pidä tarkkaa kirjaa siitä, miten paljon hän harjoittelee ja juoksu sovitetaan arjessa aina sellaiseen kohtaan, mihin se sopii työn ja perheen muiden menojen kanssa. – Jos olen lähdössä pitkälle lenkille, mutta joku kaveri soittaa ja sanoo, että tehdään se pitkä lenkki maastopyörillä yhdessä, niin mielelläni lähden!
Kyse on harrastuksesta ilman paineita ja vain silloin, kun edessä on jokin isompi tapahtuma, viimeistellään muutaman viikon ajan tarkemman suunnitelman mukaisesti.
Yksinäisillä juoksulenkeillä tulevaisuuden tavoitteista on kirkastunut se, että tähtäin on maratoneissa ja niitä pidemmissä ultramatkoissa. Ykköstavoitteena odottaa joko tänä tai ensi vuonna Suomi juoksun sadan kilometrin matkan. Sinne suunnataan tavoitteena selvitä maaliin, mutta samalla myös tehdä hyvä aika.
– Kun lappu laitetaan rintaan, niin silloin alkaa ajatella myös loppuaikaa. Sadan kilometrin matkalle on kuitenkin pohjan oltava hyvässä kunnossa ja tiedettävä omat mahdollisuudet. Siksi näitä pidempiä lenkkejä olen tehnyt, hakenut tietoa siitä mikä kestävyyteni on tällä hetkellä.
Todennäköisesti Tatu osallistuu kesän aikana myös muihin isompiin juoksutapahtumiin, mutta mitään varmaa ei ole vielä lyöty lukkoon.
Mikä miehen sitten vie tien päälle, varsin yksinäiseen harrastukseen? – Motiivi on itseni haastaminen, innostus kestävyysurheiluun ja terveyden ylläpito, Tatu sanoo ja muistuttaa, että koska hän pitää monista eri lajeista, ei voi tietää onko juoksu hänen ykköslajinsa vielä parin vuoden kuluttua.
Tällä hetkellä maastopyöräily kiehtoo paljon, koska moni kaveri harrastaa sitä ja se on lajina juoksua sosiaalisempaa. Pyöräily ei kuitenkaan ole pois juoksultakaan, vaan kaikki liikkuminen tukee sitä.
– Kun treenit tekee, niin kehittyy ja se aika joka liikkumiseen tarvitaan, on helppo etsiä arjesta jos haluaa.
Tuula Jokiaho
