Vimpelin seurakunnan diakoni Johanna Rauhala aloitti viime kesänä seurakunnassa uuden työmuodon.
Hän on seurakuntalaisten, kuntalaisten ja kesäasukkaiden tavattavissa kesätiistaisin Vimpelin hautausmaalla. Matalan kynnyksen kohtaamisissa sana on vapaa ja keskustelua voidaan käydä niin kesäkukista, surusta kuin maailman menostakin.
Rauhala on tavattavissa kesätiistaisin kello 13–14 hautausmaalla. Hautausmaapäivystyksessä on säävaraus eli sateella Rauhala ei odota ihmisten kohtaamista ulkoilmassa. Tiistaiaamuisin kello 9–11 hänellä on normaali päivystys seurakuntatalolla. Luonteeltaan tiistaiset kohtaamiset ovat erilaisia.
– Hautausmaapäivystys jos mikä on kohtaavaa työskentelyä. Hautausmaa on hyvin kiireetön ja rauhallinen paikka kohtaamisille. Täällä käydään juttusille puolin ja toisin ja itse olen valmis juttelemaan ihan kaikesta.
Ihmisten keskelle
Johanna Rauhala kertoo, että eteläsuomalaisten seurakuntien hengellisen työn tekijät ovat jalkautuneet hautausmaille jo 90-luvulta lähtien. Idea tarttui Rauhalaan lehtijuttujen kautta.
Hän kysyi, että voisiko Vimpelissä toteuttaa vastaavanlaista työmuotoa. Hautausmaapäivystys mahdollistaa sellaisten seurakuntalaisten, kuntalaisten ja lomalaisten tapaamisen, jotka eivät käy kirkossa.
Seurakunnalle diakonin hautausmaapäivystys on myös näyteikkuna. Vimpelin seurakunnan slogan on Tavallisen ihmisen seurakunta, ja tavallisia ihmisiä hautausmaallakin tavataan. Rauhala toteaa, että sinne mennään, missä ihmiset ovat.
– Moni seurakunta hakee vastaavanlaisia keinoja ihmisten lähestymiseen. Lähiseurakunnissakin on tämäntapaista toimintaa. Tämä työmuoto on otettu hyvin vastaan. Vimpelin hautausmaa on kaunis paikka, jossa ulkoiset puitteet on raamitettu keskusteluille.
Johanna Rauhalalle yksi mieleen jäävimmistä kohtaamisista oli pienen lapsen kanssa. Lapsi kertoi, Rauhalalle, että tällä on kaunis kaulus.
– Hän halusi tietää, mitä diakoni tekee. Tämä keskustelu on jäänyt itselle mieleen mukavana.
Tänä vuonna Johanna Rauhala on tavattavissa hautausmaalla tiistaisin 12. heinäkuuta saakka.
Muistelua ja yhteydenottoja
Diakoni Johanna Rauhala kertoo, että hautausmaakohtaamiset lähtevät yleensä etenemään tilanteesta, jossa joku on siistimässä läheisensä hautaa tai alkukesästä istuttamassa kukkia.
Keskustelu saattaa viritä nimenomaan kukista. Moni valitsee läheisensä haudalle edesmenneen lempikukkia tai läheisen lempiväreissä olevia kukkia. Ihmiset haluavat miettiä näitäkin asioita. Muistelu ja rakkaiden muistojen jakaminen on ihmisille tärkeää.
– Toisaalta ajatukset ohjautuvat kuolemaan, suruun ja kaipaukseen. Joskus ehditään yhden keskustelun aikana käydä läpi edesmenneen elämänkaari, puolison kanssa eletty avioliitto tai edesmenneen lapsen elämä. Joskus minulta kysytään haudanhoitomaksuista ja seurakunnan kuulumisista.
Diakonin kanssa keskustelua Rauhala ei tuputa. Joskus hän vaihtaa haudanlaittajan kanssa muutaman sanan ja poistuu sivummalle.
Toisinaan hautausmaakohtaamiset poikivat yhteydenottoja tai uusia kohtaamisia. Näitä varten Johanna Rauhalalla on aina muistiinpanovälineet mukana.
– Olen saanut yhteydenottopyyntöjä ystävän tai sukulaisen luokse ja saanut kutsun tulla kotikäynnille. Pyyntöjen kohteet ovat usein yksinäisiä vanhuksia.
Hän kertoo myös välittävänsä viestiä eteenpäin muille seurakunnan työntekijöille, jos ei itse pysty asiassa auttamaan.
Diakoni Johanna Rauhala kokee hautausmaapäivystyksen mieluisaksi ja kivaksi työmuodoksi.
– Tämä on helppo ja mutkaton tapa kohdata ihmisiä. En näe syytä, miksi tätä ei jatkettaisi myös ensi kesänä.
Virpi Poikelin
