Vimpelin Aapiskujan koulun piha on herännyt eloon kesän jälkeen, täyttyen iloisista lasten äänistä sekä riemukkaista touhuajista. Eletään aurinkoista elokuun yhdeksättä päivää, uusi lukuvuosi on käynnistymässä Aapiskujalla, koulun aiemmasta lopettamispäätöksestä huolimatta, vielä kerran.
Tämä vanha 1952-luvulla rakennettu koulurakennus, joka on nyt jäämässä nykyisestä tehtävästään ansaitulle eläkkeelleen tämän lukuvuoden aikana, saa kokea viimeisen kerran koulua aloittelevien lasten jännityksen uuden edessä.
Koulussa on oppilaita nyt eskarista kolmosluokkalaisiin. Uudet nelosluokkalaiset jatkavat koulutaivaltaan yhteiskoululla. Eskarit aloittavat pihanvalloituksen koululaisia hieman myöhemmin, 15. päivä elokuuta.
Aapiskujan koulun sisäilmaongelmien vuoksi toiminta siirretään myöhemmin Rantakylän koulun alueelle, jossa koululaiset jatkavat toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi opinahjoaan, kunnes saadaan uusi koulu rakennetuksi.
Kotiläksyjä ja välitunteja
Pihapiirin jännittyneimpiä lienevät tänään koulunsa aloittavat ekaluokkalaiset, puhumattakaan heitä mukaan saattamaan tulleita vanhempiaan.
Pihalta löytyy haastateltaviksi ensimmäistä luokkaa koulussa aloittava Peppi Lehto, vierellään äitinsä Riikka Salli. Miltä nyt tuntuu aloittaa koulu?
– Kivalta ja vähän jännittää, vastaa Peppi innokkaasti ja kohottaa katseensa iloisesti hymyillen Riikka-äitinsä silmiin.
Sama kysymys heitetään tytärtään kouluun saattavalle äidille vanhemman näkökulmaa tiedustellen.
– Haikealta tuntuu ja täytyy myöntää, että äitiäkin jännittää, Riikka huokaisee hymy huulillaan.
– Saankohan mä tänään läksyjä? Pohtii Peppi äidilleen odottavaisin mielin.
– Jaa-a, saa nähdä, naurahtaa Riikka tyttärelleen.
Pepin luokse saapuu, reippaasti askeltaen koulureppu selässään, luokkakaverinsa Noomi Navis.
– Kivalta tuntuu ja tätä on kovasti odotettu, vastaa Noomi samaan kysymykseen.
Mitä te odotatte koululta ja mikä lienee teidän mielestä kivointa?
– Läksyjä ja välitunti, Peppi ja Noomi vastaavat melkein kuin yhdestä suusta, intoa uhkuen.
Vielä muutaman ekaluokkalaisen jos saisi jututettaviksi.
Haastattelua varten on tarvittavat välineet mukana, mutta haastateltavat ehdokkaat vaikuttavat olevan nyt jo kuin gepardit tasangolla. Oli pakko ansoittaa reitti näiden upeiden tasangon pomppijoiden eteen, ”vangituksi” saatiin viimein touhun tiimellyksistä muutama iloinen viikari lisää, joiden mielipiteet koulusta olivat hyvinkin samankaltaisia kuin luokkatovereidensa.
– Välitunti! Hihkaisevat ystävykset Enni Alatalo, Laura Mikola ja Brenda Brander kysyttäessä, mikä lienee kivointa koulussa.
– Syöminen! Brenda huikkaa myös heti perään nauraen, Enni ja Laura nauruun yhtyen.
Syöminen taisi pyöriä neidillä mielessä luultavasti siksikin, että tuleva koululainen ei ollut malttanut syödä aamupalaansa aamulla loppuun jännityksensä vuoksi. Ehkä lounaalla ruoka jo maittaisi paremmin jännityksen hieman jo laannuttua.
He myös tuumivat, että on jännittävää ja mukavaa tavata uudet opettajat, sekä odottavat kovasti jo kotiläksyjä.
Ensimmäistä luokkaa opettavat Vimpelissä Piia Lassila ja Heli Neulaniemi, sekä tsemppiluokan ryhmänohjaaja Maaret Mäkiniemi.
Ilo ja into vaikuttavat olevan jännityksen lomassa näiden pikkukoululaisten tunnetiloina vahvimmin esillä koulun pihapiirissä. Iloiset jälleennäkemiset ja pohdinnat, tuleekohan ensimmäisenä päivänä läksyjä, kuuluvat Vimpelin ekaluokkalaisten aamuun.
Haikeutta ilmassa
Kello lähestyy puolta yhdeksää ja opettajia alkaa virrata etuovesta leveä hymy kasvoillaan. Opettajien tervetulotoivokset raikuvat pihalla. Lapset kootaan ensin yhteen luokkaryhmiksi, jonka jälkeen ne alkavat muodostua nopeasti jonoiksi.
Pihan reunoilla alkaa näkyä lapsensa kouluun saattaneiden vanhempien vilkuttelevia käsiä. Osa vanhemmista kostuneita silmiään pyyhkien kääntyvät lähteäkseen päivän puuhiinsa. On tullut aika jättää koululaisiksi kasvaneet pienokaisensa opettajien hellään huomaan.
Hiljalleen oppilasjonot yksi kerrallaan opettajien johdolla katoavat koulun ovesta sisälle luokkiinsa. Piha hiljenee. Tulee miettineeksi, antavatkohan nuo opettajat jo tänään kotiläksyjä ekaluokkalaisille.
Annika Brander
