Luoma-aholla Liisa ja Aimo Joensuun kodissa on koulujen loma-aikoina vilskettä, kun lapsenlapset viihtyvät mummolassa isovanhempiensa luona.
Seitsemännen luokan koulussa vastikään aloittanut tyttärenpoika, 12-vuotias Olavi Kallio Turusta, on poika joka hämmästyttää mummun ja papan lisäksi myös naapureita. Olavi ei tunnu olevan jouten hetkeäkään, vaan viettää kaikki koulun loma-ajat mummolassa töitä tehden.
– Joskus ihan huolestuttaa, että voiko noin nuoren pojan antaa tehdä niin paljon töitä, mutta Olavi nauttii siitä ja jos emme ole lähdössä hommiin, hän alkaa hoputtaa, Liisa ja Aimo nauravat.
Olavi asuu Turun keskustassa kerrostalossa, mutta lomansa hän on käytännössä kokonaan Luoma-aholla. Nuoren miehen tavoitteena on tulla isona hammaslääkäriksi, koska siinä hommassa tienaa niin paljon rahaa, että voi asua mummolassa ja harrastaa samalla maataloutta.
– Täällä ollessaan Olavi ei kaipaa Turussa olevia kavereitaan, vaan pappa on hänen paras kaverinsa, Liisa toteaa. – Jos Olavi on puhelin kädessä, niin harvemmin hän laittaa viestiä kavereille, vaan yleensä etsii netistä erilaisten koneiden tai traktorien myynti-ilmoituksia.
Puhelimen sijasta Olavilla onkin yleensä kädessä jotain ihan muuta. Vuosi sitten kesällä hän siirsi 20 mottia klapeja latoon papan avustuksella parissa päivässä ja tänä kesänä hän rakensi uuden puuladon.
Aimo toimi päällysmiehenä neuvoen vaikeammissa paikoissa. Kun lato oli valmis, sinne tietenkin hommattiin myös puut. Yhdessä kaadettiin viisi puuta klapeja varten.
– Meillä ollessaan Olavi huolehtii nurmikon leikkuun, talvella hän hoitaa lumityöt ja vastaa talon lämmityksestä.
Kun pojan isä oli kotona Turussa tehnyt remonttia, oli Olavi ollut sielläkin oppipoikana ja mummolaan tullessaan hän halusi remontoida oman huoneensa. Niinpä poika laittoi huoneensa uusiksi lattiasta kattoon saakka.
– Kun Olavin kanssa puhutaan puhelimessa, hän kysyy aina ensimmäisenä, mitä töitä olen tehnyt ja mitä suunnittelen tekeväni. Monia hommia hän kieltää minua tekemästä, koska ne pitää tehdä vasta kun hän on mukana, Aimo naurahtaa viitaten muun muassa odottavaan puunkaatourakkaan, jota ei saa aloittaa ennen kuin Olavi on taas mummulassa.
Aimon ja Liisan muutkin lapsenlapset ovat ehtiväistä ja toimeliasta porukkaa. Päättyvänä kesänä heille järjestettiin mm. koko päivän kestäneet olympialaiset ja sen jälkeen jatkettiin vielä pelaamalla lentopalloa!
Työn teossa Olavi on kuitenkin ihan omaa luokkaansa ja perinyt työnteon moraalinsa Liisan suvulta. Näin ainakin Aimo väittää, vaikkei mies itsekään jouten osaa olla. – Minä en kuitenkaan ole niin kovin tarkka, sen sijaan Liisa ja Olavi ovat sellaisia, että kaikki pitää tehdä just eikä melkein oikein.
Liisa kiittää pojan luonteenlaadusta hänen johdonmukaista kasvatustaan ja antaa siitä kiitosta tyttärelleen ja hänen puolisolleen. Toisaalta tämä tuo suuren vastuun myös isovanhemmille, joiden luona poika niin paljon viihtyy – hyvää pohjaa ei parane pilata.
– Olavi ei koskaan marise tai valita. Jos hän haluaa jotain, hän säästää siihen rahat itse.
Kerran Olavi oli ostanut itselleen akkukäyttöisen moottorisahan omilla rahoillaan. Kun poika pääsi käyttämään sitä puunkaadossa mummulassa, hän totesi pian, ettei moisella laitteella siinä hommassa pärjää.
– Niinpä hän alkoi säästää ja osti itselleen hyvän merkkisen polttomoottorisen moottorisahan, joka kainalossaan hän tuli yksin junalla meille. Vaihtoi Tampereella junaakin, Aimo muistelee ja kertoo, että kaikki muutkin omat laitteet pora- ja hiomakoneista lähtien poika on hankkinut itselleen ja säilyttää niitä huolella mummulan ulkovarastossa. Kotona Turussa niille ei ole käyttöä.
Ensi kesänä Olavi toivoo pääsevänsä rakentamaan saunaa papan kanssa.
Vaikka poika on työteliäs ja menestyy hyvin koulussa, on hän myös huumorintajuinen kaveri, joka kutsuu mummuaan usein Töpinäksi. Vapaa-aikaakin hän viettää, sillä kalastusta varten hän on hommannut itselleen välineet ja uimassakin käydään aina kun sää on sopiva.
Tuula Jokiaho
