Villa Väinölä Alajärvellä on pukeutunut jälleen kauneimpiinsa, kun sen seinille ripustettiin äidin ja tyttären yhteisen intohimon tuotokset taidenäyttelyksi.
Äidillä Marja Lakaniemellä ja hänen tyttärellään Sonja Melarilla taide oli yhteinen harrastus jo Sonjan ollessa pikkutyttö. Äidin kanssa tehtiin taidetta ja Sonja kertoo, että noihin hetkiin kiteytyy suuri osa hänen parhaista lapsuusmuistoistaan.
Maalaamisen lisäksi sekä äiti että tytär myös kirjoittavat. Marjan runot limittyvät näyttelyssä hänen maalaustensa oheen.
Alajärveläinen Lakaniemi ja Helsinkiin Alajärveltä päätynyt Melari ovat koonneet yhdessä töistään näyttelyn, jonka nimenä on Hiljaisia hetkiä. Töiden yhteisinä nimittäjinä ovat hiljaisuus, pysähtyminen, rauha ja luonto.
– Idea yhteisestä näyttelystä tuli mieheltäni, Melari kertoo. Aluksi Lakaniemen mielestä koko ajatus oli aivan kauhea, mutta kun sitä alettiin tosissaan pohtia, mieli muuttui.
Mukana näyttelyssä on maalauksia ja kuivapastellitöitä ja Melarin pieniä lintuveistoksia.
Toimistosihteerin työstä eläköityminen antoi Lakaniemelle, 69, mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveen tutustumisesta värien ja siveltimien maailmaan. Muutama vuosi sitten hän hakeutui kansalaisopiston kuvataidepiiriin, ja harrastus vei mukanaan.
– Alkutaipaleella oleva harrastukseni on pienten askelten ottamista. Uuden oppiminen tuottaa iloa.
Lakaniemen työt ovat pääosin esittäviä, ja aiheet löytyvät usein luonnosta. Hän on myös innokas valokuvaaja ja käyttääkin välillä valokuviaan maalausten virikkeenä. Toisinaan työ alkaa syntyä muistikuvan ja tunnelman tai tunteen pohjalta.
Kirjoittaminen puolestaan on kuulunut Lakaniemen elämään kautta vuosien, pääasiassa runojen muodossa. Myös hänen runoissaan luonnon eri elementit ovat usein läsnä, konkreettisina tai vertauskuvina. Hänelle tuntuikin luontevalta yhdistää näyttelyssä kaksi sydäntä lähellä olevaa asiaa.
– Mukaan valikoituivat runot, jotka jollain tavalla keskustelevat esillä olevien töiden kanssa, tukevat ja syventävät toinen toistaan.
– Luonto on ollut minulle lapsesta lähtien tärkeä ja läheinen. Maalatessa tai kirjoittaessa käy usein samoin kuin luonnossa, aika katoaa ja mieli rentoutuu. Töilläni, erityisesti runoilla, pyrin välittämään kokemustani ympäröivästä maisemasta ja paikastani siinä.
Melari, 42, on harrastanut piirtämistä ja maalaamista lapsesta saakka. Muutama vuosi sitten hän aloitti jälleen aktiivisemman tekemisen, ja nyt harrastus vie vapaa-ajasta suuren osan. Ammatiltaan Melari on toimittaja.
– Käytän töissäni paljon symboliikkaa yhdistettynä luonnon elementteihin. Tasapainoilen vakavuuden ja leikkisyyden sekä keveyden ja synkkyydenkin välimaastossa, tavoitellen nimenomaan elämän samanaikaista kipeyttä ja kauneutta.
Lakaniemen ja Melarin töiden aiheissa toistuvat hiljaisuus ja pysähtyminen, niin luonnon äärellä kuin ihmisen itsensä sisällä, elämän pienissä hetkissä tai suurissa taitekohdissa.
– Teemme erilaisia töitä, mutta tavoittelemme niissä paljon samanlaisia asioita. Tämä yhteinen teema löytyi töitä tarkastelemalla aika helposti.
Näyttely on avoinna Villa Väinölässä 16.9. saakka.
Tuula Jokiaho
