MAINOS
MAINOS

Kodittomien kissojen määrä harmittaa Perhossa löytöeläinhoitolaa pitävää Niina Rajamäkeä

Tämä ehkä noin 8-viikkoinen kissanpentu löytyi ojasta Evijärvellä. Perhossa löytöeläinhoitolaa pitävä Niina Rajamäki tekee kissojen pelastamiseksi myös vapaaehtoistyötä ja siksipä tämä heikossa kunnossa ollut pieni kissapolo päätyi löytölään hoidettavaksi kuntoon.

Kissoja, kissoja ja kissoja. Niitä riittää, eikä niitä yleensä kukaan kaipaa. Tämä surullinen kokemus on toukokuun alusta saakka Perhon, Kyyjärven ja Vetelin löytöeläimistä vastanneen löytölän omistajalla Niina Rajamäellä, jonka tehtäväkenttä laajenee marraskuun alusta lukien myös Evijärven kunnan alueen löytöeläimiin.

– Koko tänä aikana yksikään koira ei ole ehtinyt meille majoittumaan saakka, kun omistajat ovat jo sitä kaivanneet tai omistajan tiedot on löydetty sirun avulla. Kissoja sen sijaan on tullut avajaisten jälkeen noin 60 ja niistä joka neljäs tai viides on palautunut takaisin omistajilleen.

MAINOS
Pennun elämä on jo paljon paremmalla mallilla kuin löydettäessä, mutta edelleen se vaatii säännöllistä lääkintää ja hoitoa.

Niina aloitti löytölän pitämisen Perhon Oksakoskella, koska alueen kissatilanne oli niin huono ja hän oli vapaaehtoistyössä Tassutiimin kautta niitä loukuttamassa.

Aikaisemmin Perhon löytöeläimistä huolehdittiin Toholammilla ja kun kyseinen paikka lopetti, idea löytölän laittamisesta tuli mieleen ihan vitsillä, mutta hetken pohdittuaan Niina tajusi, että ajatuksessa oli järkeä.

– Minulla oli löytöläksi sopiva rakennus valmiina. Laitoin sieltä kanat pois, teimme remontin ja nykyaikaiset tilat kahdelle koiralle ja kuudelle kissalle. Tiloja on meillä myös mahdollista laajentaa, jos toimintaan tulee uusia paikkakuntia ja tarvetta lisäpaikoille on.

Vaikka Niina tiesi jo ennestään, että kissatilanne oli alueella huono, niin viimeistään nyt asia on tullut tutuksi. Kun joku kadottaa koiransa, sitä etsitään kunnes se löytyy, mutta kissojen perään kysellään ällistyttävän vähän. Löytölän koirapaikoilla onkin ollut hoitokoiria, kissapuolella sen sijaan on joskus ruuhkaa.

– Perhossa kissatilanne on nyt parempi kuin silloin kun aloitimme loukutukset vapaaehtoistyönä. Silti täällä on edelleen isoja villikissapopulaatioita, vaikka keskustan alueelta olemme saaneet niitä vähennettyä.

Kun löytölään tulee kissa, ei Niina ala arpoa onko se villi vai jonkun lemmikki. Lemmikkikissa saattaa nimittäin käyttäytyä aivan eri tavalla kuin kotonaan, kun se on vieraassa paikassa vieraan hoitajan kanssa.

– Pidämme jokaista kissaa määrätyt 15 vuorokautta toivoen, että sitä kaivattaisiin kotiin. Ilmoittelemme löydetyistä kissoista kunkin paikkakunnan löytölän Facebook ja Instagram -sivuilla. Jos omistajaa ei löydy, sille etsitään uusi koti yleensä Jyväskylän tai Tampereen eläinsuojeluyhdistysten tai Tassutiimin kautta.

Sen lisäksi että nurkissa pyörineitä kissoja toimitetaan löytölään, Niina jatkaa edelleen myös vapaaehtoistyötään ja auttaa kissapopulaatioiden hävittämisessä. Usein paikalle mennään talon omistajan pyynnöstä ja Niina kannustaakin rohkeaan yhteydenottoon, niin apua kyllä saa. Vapaaehtoisten apu on maksutonta.

Niina muistuttaa, että kissojen hallitsematon lisääntyminen ei ole ongelma pelkästään alueelle, jossa kissat kulkevat sekä kissoille itselleen, vaan niistä aiheutuu myös merkittäviä kustannuksia. – Kunnalle käy äkkiä kalliiksi, jos vapaana kulkeva narttukissa tekee kolmet pennut vuodessa ja pennut päätyvät löytölään.

Yhden kissan kustannukset ovat 200 euroa, joten ihan senkin takia villikissapopulaatioista pitäisi päästä eroon.

Niina toivoo, että työhön löytyisi lisää vapaaehtoisia, sillä löytölälle kissojen loukuttaminen ei edes kuulu ja Niina tekee sitä vapaaehtoistyönä. Loukutusten avulla tilannetta pystytään kuitenkin parantamaan. Siitä esimerkkinä on Kyyjärvi, jossa vapaaehtoisten työn tuloksena löytölään tulee hyvin vähän kissoja.

Onko kyse sitten kesykissasta tai puolivillistä, niin yksi iso ongelma on se, että kissoilla ei juuri koskaan ole tunnistesirua. Tänä kesänä löytölään tulleista kissoista yhdellä oli siru, jota sitäkään ei oltu rekisteröity, eikä kissaa kukaan myöskään kaivannut.

Koirista taas siru löytyy lähes aina ja jos ei löydy, niin pienillä paikkakunnilla aina joku tietää kenen koira on kyseessä. Ainoan poikkeuksen tähän Niina tietää syyskuussa Kannonkosken puolelta löytämänsä koiran, joka meni paikalliseen löytölään. Sen omistajaa yritettiin etsiä isoilla kampanjoilla, mutta häntä ei koskaan löytynyt.

– Perholaisia kiitän siitä, että he ovat todella valveutuneita ilmoittamaan löytyneistä lemmikeistä ja niin hoitoa tarvinneet karkulaiset ovat päässeet turvaan, Niina sanoo.

– Jos joku haluaa kissalleen tai koiralleen mikrosirun, jotta se varmasti löytyy takaisin kotiin kadotessaan, niin Miljoona Mikrosirua -kampanjan alla teen sirutuksia tässä meillä löytölällä tai vaikka kotikäynneillä oikeastaan ihan missä vain!

Tuula Jokiaho

Exit mobile version