Villa Väinölään tullessa alkoi kuulua rento puheensorina, lapset olivat vastassa lattialla riisuen kenkiään ja takkejaan äitiensä avustamina. Äiditkin ripustivat takkejaan selkeästi hyvillä mielin hymy kasvoillaan, jotain oli selvästi saatu päätökseen ja nyt oli aika juhlistaa sitä, joka oli tämän poreilevan ilon ilmapiirin näyttelytilaan luonut.
Tänään syypäinä hymyyn oli Moms for kids ry:n Yhdessä-hankkeen ja Alajärven seurakunnan lapsi- ja perhetyön yhdessä toteuttama onnistunut ja päätökseen saatettu Luovia juttuja- projekti.
Projektin ensisijaisena tarkoituksena oli tarjota äideille omaa aikaa luovan tekemisen myötä vahvistaen läsnäolokykyä ja luovuutta ruuhkavuosien arjen keskellä.
Äidit olivat luoneet teoksensa viiden kokoontumiskerran aikana kohtaamistaiteen mukaisin keinoin kaupunkiolohuone Keitaan tiloissa, sillä aikaa kun lapset taiteilivat omia luomuksiaan Satakielen tiloissa seurakunnan kokeneen ohjaajajoukon pitäessä huolta heistä.
Kohtaamistaide on ryhmämuotoista kuvataidetoimintaa, jonka juuret löytyvät japanilaisesta Clinical Art -työskentelymetodista. Kohtaamistaide perustuu kohtaamisataideohjaajan ohjaamaan taidetyöskentelyyn, jonka tavoitteena on viedä kokijat arvostamiseksi tulemisen ja onnistumisenkokemukseen vahvistaen samalla yksilön liittymistä yhteyteen toisten kanssa.
Näyttelytilaan astuessa pystyi viiden perusaistin lisäksi aistia myös jotain vallan muutakin kuin vain värien leikkiä, ääniaaltojen tanssia tai vastakeitetyn kahvin tuoksua.
Rintakehän alkoi hellästi vallata tuntemukset, jotka saattoi nimetä avainsanoin: äidillisyys, onnistumisentunne, vapaana virtaava luova rakkaus sekä iloinen leikkimielisyys. Usein ne arjessa niin tutuiksi mielletyt vakavuus ja arvosteleva mielen terävyys olivat nyt kokonaan poissa, niillä ei näyttänyt olevan sijaa eikä roolia näyttelyssä.
Näyttelyn voisikin sanoa kiteyttäneen projektin suureksi onnistumisentunteen näyttämöksi. Kauniit värejä pursuavat taidonnäytteet lasten ja aikuisten toteuttamina kertoivat omaa tarinaansa siitä, että projekti oli selvästi onnistunut herättelemään intuitiivistä herkkyyttä ja rohkeutta luottaa taiteelliseen luomisprosessiin.
Varsinaisen tulikokeen äidit olivat läpäisseet toteuttamalla lopuksi yhteistuumin upean teoksen ”Sekasorron sinfonia”. Teos näytti koonneen yhteen kokonaiseksi ja täydelliseksi taidenäytökseksi naisten erilaiset tyylit, luonteenpiirteet ja mieltymykset. Keskinäinen yhteys, voisiko sanoa jopa naisten välinen ykseys, vaikutti löytyneen teosta työstäessä.
– Sekasorron sinfonia-taideteos oli äitien yhteisteos, jossa kukaan ei sanonut ”mä en osaa”, totesi hanketyöntekijä Ulla Anttila Moms for Kids ry:stä tyytyväisenä näyttelyn pääteoksen esittelyn päätteeksi toivottaen tämän jälkeen avajaisväen tervetulleeksi kohottamalla maljan onnistuneen projektin sekä luovien äitien ja lasten kunniaksi.
Kuinka nuorempi sukupolvi sitten koki prosessin, mikä oli mukavinta?
– Taiteileminen, tuumasi 9-vuotias Kaisla Matintupa oman teoksensa luona.
Nyt kun Villa Väinölä on korkattu taideteosten osalta, aiotko jatkaa tämänkin jälkeen taiteilua?
– Joo, aion jatkaa, Kaisla tuumasi päättäväisesti.
Ilmankos, kävikin ilmi, että hän ei suinkaan ollut ensimmäistä kertaa taideohjauksen parissa, sillä hän on jo kokenut kuvataidekoulu Eeron taideoppilas. Kenties pääsemme myöhemminkin ihastelemaan tämän taiteilijaneidin töitä samoilla seinillä.
Annika Brander
