Ennen aikaan nuohooja huolehti tarkkaan siitä, että hänen alueellaan sijaitsevien kiinteistöjen piiput tulivat säännöllisesti nuohottua. Sama systeemi jatkuin vielä silloin, kun nuohoojat toimivat piirinuohoojina, vaikkakin vastuu nuohouksesta siirtyi tuolloin kiinteistön omistajalle.
Nyt jo useamman vuoden ajan nuohoustoimessa on vallinnut vapaa kilpailu, ja vaikka moni on edelleen sopinut tutun nuohoojan kanssa, että tämä soittelee, kun edellisestä nuohouksesta on vierähtänyt lain määrittelemä aika, niin mikäli näin ei ole, on kiinteistön omistajan itse huolehdittava siitä, että homma tulee tehdyksi.
Samalla tavalla kiinteistön omistajan vastuulla ovat myös turvallinen kulkuyhteys, sekä tikkaiden ja kulkusiltojen kunto.
Alajärveläinen nuohooja Miko Mäkelä on tehnyt nuohouksia vuodesta 2006 lähtien. Alalle hän eksyi vahingossa VPK harrastuksensa kautta. – Olin myynyt grillini pois ja mietin, mitä alkaisin tekemään, kun minua alettiin houkutella nuohoojan koulutukseen.
Niinpä uudet tehtävät alkoivat, aluksi pelkästään nuohouksilla, mutta jo noin vuoden kuluttua mustan työn lisäksi alkoi tulla valkoista, eli imastointikanavien puhdistuksia.
Mäkelä työskentelee pääasiassa Alajärvellä ja ympäristössä.
Sähkön hinnan nousu toi ruuhkaa syksylle
Viime syksynä, kun joka tuutista varoiteltiin alkavan talven sähkön huippuhinnoista ja mahdollisista sähkökatkoista, alkoi nuohoojan puhelin soida ja nuohottavaksi tuli tulisijoja, joita ei oltu käytetty vuosikausiin. Yli kolme vuotta käyttämättömänä olleen tulisijan nuohous pitää hoitaa ennen sen käyttöönottoa.
– Vanhojen tulisijojen käyttöönotossa ei ole isompia riskejä silloin, kun ne nuohotaan ennen käyttöönottoa, koska silloin ne myös tarkastetaan, Mäkelä sanoo. – Syksyllä eteen tuli muutamia sellaisia tulisijoja, että asiakkaalle oli pakko sanoa piipun olevan siinä kunnossa, että tulta ei pesään pitäisi laittaa.
Mäkelän mukaan tällaisia tulisijoja oli kuitenkin yllättävän vähän ja arvelee tämän johtuvan siitä, että useimmat ihmiset tietävät, milloin piippu tai tulisija on sen kuntoinen, ettei lämmityksestä sen avulla kannata haaveilla.
– Sen sijaan nuohosin paljon suhteellisten uusien talojen tulisijoja, joita ennen tätä talvea ei oltu juurikaan käytetty. Nämä tulisijat olivat hyvässä kunnossa.
Esimerkiksi takka onkin Mäkelän mukaan hyvä keino pienentää sähkölaskua, kunhan sitä käytetään tasaisesti joka päivä. Pelkästään sillä, että tuli sytytetään kovimpina pakkaspäivinä, ei laskuun saada merkittävää säästöä.
– Roskien poltto takassa ei kannata. Lämpöä siitä ei tule, mutta se sotkee takkaa. Mitä enemmän nokea, sitä huonommin tulisija luovuttaa lämpöä. Kiukaiden arinat taas poltetaan usein pilalle sillä, että tuhkia ei tyhjätä ajoissa.
Vaikka tulisijassa olisi valkea päivittäin, niin yleensä nuohous kerran vuodessa riittää. Nuohouksen voi tehdä mihin aikaan vuodesta tahansa, kunhan se tehdään säännöllisesti.
Moni siirtää nuohousta syksyyn ennen lämmityskauden alkua, mutta tämä ei ole tarpeen. Päinvastoin, syksyllä joutuu odottamaan, koska nuohooja ehtii paikalle, kun muina aikoina nuohooja on mahdollista saada paikalle nopeammin.
Sytytä puu päältä!
Miko Mäkelä toteaa, että siinä missä ennen puhuttiin nuohouksen yhteydessä vain paloturvallisuudesta, niin nyt yhä tärkeämpiä ovat myös ympäristökysymykset.
Suomalaisten into polttaa puuta talon ja saunan lämmityksessä ovat EU:n hampaissa, mutta puhdas puu ja nuohottu piippu takaavat vähemmän päästöjä.
– Mitä puhtaammin puu poltetaan, sitä paremmin voimme itse vaikuttaa siihen, ettei puunkäyttöömme puututa ylemmiltä tahoilta, Mäkelä painottaa. – Siksi jokaisen kannattaa polttaa puu mahdollisimman puhtaasti.
Puhtaan, kuivan puun ja nuohottujen piippujen lisäksi sillä, miten puu sytytetään, on merkitystä. Vaikka puun sytyttäminen päältä tuntuu aluksi hassulle ajatukselle, oppii siihen nopeasti ja huomaa, että hitaasti syttyvästä puusta ei puske samanlaista mustaa savua, kuin alta sytytetystä.
Jos sytytät polttopuut alapuolelta, kaikki puut palavat yhtä aikaa. Tällöin palaminen ei saa riittävästi ilmaa, minkä vuoksi syntyy paljon savua. Lisäksi puista vapautuvat kaasut karkaavat palamattomina hormiin eikä lämpöä saada talteen.
Jos sytytät puut päältä, palaminen etenee ylhäältä alaspäin. Paloilmaa riittää hyvin ja päästöt ovat pienemmät.
Päätä sytyttäessä aseta isot klapit alle ja pienemmät päälle. Tärkeintä on, että puita ei ole liikaa kerrallaan. Laita sytykkeet ylimmäksi ja sytytä päältä.
Toinen pesällinen lisätään tarvittaessa hiilloksen päälle niin, että panos syttyy kunnolla ja nopeasti. Kaasuuntumista hallitaan pilkekoolla ja ladonnalla: pilkkeet ladotaan tiiviisti ja irti seinistä. Kahden pesällisen polttamiseen kuluu noin 1,5–2 tuntia aikaa.
Vakituisen asunnon tulisijat nuohottava kerran vuodessa
Pelastuslaki sanoo, että vakituisessa asumiskäytössä olevien kiinteistöjen tulisijat tulee nuohota kerran vuodessa ja vapaa-ajanrakennusten kolmen vuoden välein.
Ulkosaunat ovat lisääntyneet paljon ja niiden nuohous on suoritettava käytön mukaan. Kannattaa tutustua myös oman vakuutusyhtiönsä suojelumääräyksiin nuohouksen osalta.
Näiden sääntöjen toteutumisesta on vastuussa kiinteistön omistaja ja jos nuohous laiminlyödään, voi siitä olla ikäviä seurauksia vahingon sattuessa.
Omatoiminuohoojia ei enää juurikaan ole, mutta Mäkelän mukaan kukaan ei kiellä, etteikö omia piippujaan saisi nuohota vaikka kerran viikossa. Se ei kuitenkaan korvaa lakisääteistä nuohousta.
Ilmastointikanavat on syytä pitää puhtaana
Ilmastointikanavien puhdistuksia Mäkelä tekee kautta vuoden. Keskikokoisessa omakotitalossa työ ottaa aikaa noin puoli päivää.
– Ilmastointikanavien puhdistuksessa taloudellisesti haastavat ajat näkyvät. Koska itse ei näe, mille kanavissa näyttää, on hommaa helppo siirtää.
– Ilmastointikanavat tulisi puhdistaa 5-10 vuoden välein, riippuen siitä miten talossa asutaan. Jos kodissa on vaikkapa kotieläimiä ja paljon lapsia, pölyä syntyy enemmän kuin vaikkapa iäkkään kahden hengen talouden elämisestä.
Toimiva ilmanvaihto antaa asukkaille paremman sisäilman ja pahimmillaan kunnolla tukossa olevat kanavat, suodattimet ja ilmanvaihtoa pyörittävät moottorit voivat haaskata energiaa.
– Jos koneen pyörimisnopeutta joutuu nostamaan, koska paikat ovat niin tukossa, on selvää että energian kulutuskin lisääntyy.
Ilmanvaihtopuolen puhdistuksissa Mäkelä kohtaakin välillä todella pahasti tukkeutuneita suodattimia ja koneistoja, joiden kunto yllättää kiinteistön omistajankin täydellisesti.
Tuula Jokiaho
