Pääsiäisen aikaan moni kantaa ruokapöytään lammaspaistin, ja niin varmaan tehdään myös Neuvosen tilalla Alajärven Kuoleman kylässä, mutta talon emännälle Katille lampaat ovat paljon muutakin, kuin ruokaa.
Lampolan Kati laittoi vuonna 2006 ja alkuun lähdettiin noin 60 lampaalla. Tuolloin lihantuotanto oli ykkösasiana, mutta kun vuodet ovat vierineet, emolampaiden määrä on nyt 25 ja tästäkin vähenemässä, ja lihaa ei enää myydä.
– Kaikki liha menee nyt omaan ruokapöytään, kertoo Kati, joka on seitsemän lapsen äiti.
Vaikka lampaiden määrä tilalla on laskenut ja lihaa ei enää tuoteta myyntiin, pyörii Katin elämä yhä enemmän lampaiden ympärillä. – Intohimoni on työstää lampaiden villa valmiiksi tuotteiksi ja myyntiin eteenpäin.
Tästä intohimosta kertookin omaa kieltään tilan myymälä, josta talon emäntä löytyy rukin äärestä kehräämässä lankaa.
– Olen tehnyt lampaanvillasta tyynyjä, peittoja, villapalloja ja lankaa. Teen kehruukuituja myyntiin niille asiakkaille, jotka ovat innostuneet kehräämisestä, mutta joilla ei ole omia lampaita.
Kehruuinnostusta tänä päivänä onkin yllättävän paljon ja monet vahvat, jo vuosikymmeniä sitten käytöstä jääneet rukit ovat saaneet uuden elämän. Katilta niitä löytyy useita ja hän toivoo, ettei kukaan laittaisi vanhaa rukkiaan enää roskiin. Jos rukista ei enää ole käyttöön, siitä voi saada tarpeellisia varaosia.
Taitoliitto on valinnut kehräyksen tämän vuoden käsityötekniikaksi. Se tutustuttaa tekijänsä langan ja kuidun alkuperään, jotka kiinnostavat yhä useampaa kuluttajaa ja käsityöharrastajaa.
Kuidun matka valmiiksi langaksi on kuitenkin monelle melko vieras, eikä työvaiheita tunneta kovin hyvin. Oli sitten kyseessä kasvikuitu tai eläinkuitu, ennen valmiiksi langaksi tai tekstiiliksi päätymistä on takana lukuisia työvaiheita.
Kehräys on käsityöharrastajien keskuudessa selkeästi nouseva trendi ja se selittyy kiinnostuksella tuotannon läpinäkyvyyteen ja aitouteen. Myös Neuvosen tilalle suunnitellaan kehruukurssin järjestämisetä tulevana kesänä, sillä kiinnostusta opin saamiseen on paljon.
Kati aprikoi, että kiinnostus kehruuseen on monen tekijän summa. Käsillä tekeminen on noussut taas arvoonsa, monet kutovat mm. villapaitoja ja myös omavaraistalous kokonaisuudessaan kiinnostaa ihmisiä. Luonnollisuus on kaikilla tavoin nousussa ja mikä olisi sen luonnollisempaa ja aidompaa, kuin lampaan villasta itse kehrätty lanka ja siitä kudottu paita?
Neuvosen tilan tuotteet myydään pääasiassa nettikaupassa kautta Suomen, sekä joissain yksittäisissä tapahtumissa. Suuri suosikki ovat huovutetut villapallot koirien leikkeihin tai pesupalloiksi. Villapalloja on koirille jo kolmessa eri koossa ja koska vielä isompia palloja on toivottu, sellaista testaillaan parhaillaan. Villapallot ovat osoittautuneet todella kestäviksi ja rakastetuiksi koirien leluiksi.
Lampaan taljoja on ollut myynnissä koko tilan toiminta-ajan ja lisäksi on lapasia, pipoja ja sukkia. Lapaset ovat todella suosittuja ja joulun alla myytiin kaikki varastot niistä loppuun. Myynnisä on luonnollisesti myös käsin kehrättyä villalankaa ja muita kotimaisia villalankoja. Tarjolla on myös mm. villaista kasvimaan katekangasta ja hevosen villapatjaa.
Kaiken käsillä tekemisen ohessa Kati opiskelee parhaillaan agrologiksi ja on opettanut Ilmajoella lammastaloutta. Opetuspuoli on se johon hän haluaa jatkossa panostaa, sillä omat oppinsa hän on joutunut pitkälti hakemaan yrityksen ja erehdyksen kautta.
Kolmen vuoden ajan hän on käynyt keritsemässä lampaita myös muualla kuin omalla tilallaan, lähinnä lemmikkilampaita, joiden omistajat toivovat keritsemisen tapahtuvan eläintä huomioiden. Samalla hän hoitaa sorkat ja laittaa puuttuvat korvamerkit.
Kaiken tämän lisäksi Kati tekee myös kotiteurastusta muillekin ja hän on myynyt uuheja ja pässejä myös muille lampoloille.
Neuvosen tilan kaikki lampaat ovat Kainuunharmaita, koska niiden villa on värikästä sekä koska kyseessä on alkuperäinen, kotimainen rotu. Kainuunharmaan villan kauniit värisävyt saa parhaiten esille itse kehräten ja mikä parasta – Kati tietää aina, minkä lampaan villasta mikäkin tuote on valmistettu. Ja niitä lampaita ei kutsuta numeroilla, vaan ihan oikeilla kutsumanimillä, jotka lampaat myös hyvin tunnistavat!
Aidolla ja alkuperäisellä villalla on kysyntää ja sitä ei ole markkinoilla niin paljon, että kysyntään voitaisiin täysin vastata. Silti toisena puolena on se, että kustannukset ovat korkeat eikä esimerkiksi käsin kehrätty lanka ole halpaa, mutta jos ala kiinnostaa, niin ostajia tuotteille kyllä löytyy.
– Tällä alalla tarvittaisiin vähän kaikenlaisia osaajia. Keritsijöitä tarvitaan, samoin kehrääjiä, kati luettelee alasta, joka aikoinaan Suomessa osattiin hyvin, mutta jonka tietotaito melkein onnistuttiin hukkaamaan.
Tuula Jokiaho
