Soinin kirkkoherrana aloittanut Terho Kanervikkoaho suhtautuu uuteen tehtäväkenttäänsä avoimin ja odottavin mielin. Hän haluaa tutustua seurakuntalaisiin ja seurakuntaan sekä oppia tuntemaan sen toimintaa.
Vieras paikka Soini ei Kanervikkoaholle ennestäänkään ollut, onhan hän ollut Soinin seurakunnan palveluksessa kesäteologina jo opiskeluaikanaan!
Kanervikkoaho on kotoisin Alajärven Koskenvarrelta, jossa hän varttui maatalon poikana. Hän valmistui vuoden 2007 alussa ja ensimmäisen tehtävänsä hän vastaanotti Karvian seurakunnassa, jossa oli 1,5 vuotta.
Vuoden 2008 kesällä Kanervikkoaho valittiin Alajärven ja Vimpelin yhteiseen virkaan, jossa tehtävässä hän oli puoli vuotta, kunnes Alajärven ja Lehtimäen kuntaliitoksen myötä 2009 työpaikaksi vaihtui Lehtimäki, jossa hän on toiminut Lehtimäen kappalaisena.
Kuitenkin jo vuodenvaihteessa 2010/2011 Kanervikkoahot lähtivät lähetyskurssille ja vuonna 2012 lähetystyöhön Israeliin. Israelin aika kesti kaikkiaan viitisen vuotta, mutta välillä oli vuosi Lehtimäellä, josta vielä palattiin takaisin lähetystyöhön. Vuodesta 2019 Kanervikkoaho on hoitanut yhtäjaksoisesti Lehtimäen kappalaisen tehtäviä.
– Yksi hauska yksityiskohta oli se, että vasta kun olimme jo lähteneet lähetyskurssille, virkani Lehtimäellä vahvistettiin. Samassa kokouksessa minulle myönnettiin virkavapaus tehtävästä ja valittiin viransijainen!
Tällä hetkellä Terhon Maria -puoliso työskentelee Alajärven kirjastotoimenjohtajana ja perheen kolme poikaa ovat teini-ikäisiä. Perhe asuu Alajärvellä, josta myös Maria on kotoisin.
– Meille on tärkeää, että pitkään ulkomailla asuneet poikamme voivat kasvattaa juuret ja että he oppivat tietämään, mistä ovat kotoisin.
Kirkkoherraksi pyrkiminen ei ollut itsestään selvää
Terho Kanervikkoaholle ei ollut itsestäänselvyys, että hän hakisi naapuriseurakunnassa avoimeksi tullutta kirkkoherran virkaa. – En ollut mitenkään erityisen innokas, minulla ei ollut haavetta kirkkoherran urasta.
Kanervikkoaho kertoo käyneensä johtajakoulutuksen aikoinaan lähinnä vain varmuuden vuoksi, ja kun häntä kyseltiin hakemaan tehtävää, hän sanoi kysyjille ei.
– Mutta toki mietin asiaa ja rukoilin. Viimein päätin, että jos virka tulee uudelleen hakuun, miettisin asian kunnolla.
Virka julistettiin uudelleen avoimiksi ja Kanervikkoaho teki päätöksensä. – Kallistuin sille kannalle, että en voi tietää millaista on olla kirkkoherrana, ellen ole sitä kokeillut. Soini on pieni yhteisö, josta minulle on jäänyt aina hyvä kuva. Soinin seurakunnassa minuun vetosi lisäksi vahvasti sen voimakas lähetysidentiteetti.
Soini oli yksi lähettäjäseurakunnista silloin, kun Kanervikkoaho itse oli lähetystyössä. Nämä ja monet muut positiiviset asiat vaikuttivat päätökseen pyrkiä tehtävään.
Miksi sitten kirkkoherran tehtävä oli tuntunut vieraalta? Kanervikkoaho kertoo, että hän on aina kokenut vahvimmin omaksi kutsumuksekseen Raamatun opettamisen ja papin tehtävien käytännön työt, kuin hallinnollisen puolen.
Soinin seurakunnan eduiksi tässä tapauksessa nousi nyt myös se, että Soinissa kirkkoherra hoitaa kaikkia papin tehtäviä ja saa olla seurakuntalaisten luona, työ ei ole pelkkää hallintoa.
Vasta hetken tehtävää hoidettuaan Kanervikkoaho sanoo kokeneensa, että hänet on otettu Soinissa vastaan todella hienosti. – Tosin nyt vasta tutustumme ja edessä on sopeutumisvaihe toinen toistemme tapoihin.
Se, mitä uusi kirkkoherra erityisesti Soinin seurakunnassa arvostaa, on ennen muuta lähetysmyönteisyys, mutta myös voimakas yhteisöllisyys.
Yhteisöllisyyttä uusi kirkkoherra haluaa korostaa ja kannustaa ihmisiä Raamatun tutkimiseen. Hän haluaa tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa, koska yhdessä tekeminen on kaikkien etu.
Positiivista Soinissa onkin se, että seurakunta on siellä edelleen tiivis osa koko yhteisöä. – Pikkuhiljaa pääsen tutustumaan ihmisiin ja pahoittelen jo ennakkoon, että tulen kysymään nimeä monta kertaa, Kanervikkoaho arvelee. – Uusia asioita ja ihmisiä tulee eteeni nyt jatkuvasti, etten varmasti muista kaikkien nimiä kerralla!
– Toivon myös, että minulle tullaan ajoissa sanomaan, jos on joitain itsestäänselvyyksiä, jotka täällä on aina tehty tietyllä tavalla. Tämä hiljainen tieto ei siirry eteenpäin uudelle tekijälle kovinkaan helposti, joten kertokaa rohkeasti!
Yleensäkin Kanervikkoaho toivoo ihmisten tulevan juttelemaan, sillä hänelle tohtii puhua! – Oikein odotan sitä, että pääsen kunnolla tutuiksi soinilaisten kanssa!
Kysymykseen siitä, vieläkö lähetyskutsua tunteva perhe aikoo suunnata itse lähetystyöhön, ei Kanervikkoaho voi antaa suoraa vastausta. – Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta juuri nyt tässä on hyvä.
Kanervikkoaho muistuttaa, että kutsu lähetystyöhän pysyy, mutta sen muoto voi muuttua. – Osa lähetystyötä on toimiminen mahdollistajana. Osa lähetystyön ketjua on tuki seurakunnissa. On lähettäjä ja lähtijä, lähettävät seurakunnat tekevät lähtijän työstä mahdollista.
Soinin seurakunnalla on satavuotiset perinteet lähetystyöstä ja tällä hetkellä se tukee kuutta lähettiyksikköä ja yhtä nimikkokohdetta.
Tuula Jokiaho
