Mikä onkaan ylväämpi ja upeampi kesän kukkaloiston kuningatar, kuin hehkuvankaunis pioni?
Jo yli 4000 vuotta viljelty pioni on peräisin Kiinasta keisarillisista puutarhoista. Vuonna 1789 ensimmäiset kiinanpionit saapuivat Englantiin ja sieltä ne alkoivat levittäytyä kaikkialle Eurooppaan, missä uusia pionilajikkeita on jalostettu 1800-luvulta lähtien.
Nyt lajikkeita on valtavasti ja uusia kehitellään koko ajan. Noin sata pionia, kymmenittäin eri lajikkeita, löytyy Alajärven Pynttäristä Helena Keisalan puutarhasta.
Helena ihastui pioneihin jo pikkutyttönä lapsuudenkodissaan. Äidillä oli muutama pioni, kuten myös tädillä, ja pikkutyttö ihasteli niiden kukinnan kauneutta. Niinpä oli selvää, että oman kodin kukkapenkkiin saapui kolme pionia 1987 ja kun täti möi kotinsa Lapualla, kävi Helena pelastamassa pihapiirin pionit itselleen.
Lopullinen hurahtaminen pioneihin tapahtui Helenan jäädessä eläkkeelle. Puutarhaharrastus sai enemmän aikaa ja yhtäkkiä pioneista olikin tullut todellinen intohimo.
Helena kuuluu noin 400 jäsenen Suomen Pioniseuraan, jonka reissulta Riikan ja Pärnun puutarhoihin hän on hiljattain palannut. Mukana matkasta tuli taas kaksi uutta pionia ja syksyllä lisää juurakoita tulee seuran kimppatilauksella Hollannista.
Tällä hetkellä puutarhassa on noin sata pionia, jokaisen alta löytyy kilvet kertomassa niiden lajin ja istutusvuoden. Joitain lajikkeita on kaksi, jopa kolmekin yksilöä, mutta eri lajejakin on kymmenittäin. Vanhimmat pihan pionit ovat tädin pihasta Lapualta pelastetut, joiden ikä on varmasti yli sata vuotta. Ne olivat kasvaneet ensin tädin miehen kodin pihassa, josta ne siirrettiin tädin pihaan ja edelleen Helenalle.
Pioni elää hyvin vanhaksi, ellei puutarhuri onnistu tappamaan sitä jollain keinolla. Pahimmat virheet tehdään istutuksessa ja siinä, jos veden annetaan seistä pionin juurella. Sitä pioni ei siedä.
Helenan pihassa on kaikkia pionin päätyyppejä. Alkuperäistä kiinanpionia, kiinanpionin ja luonnonlajien risteytyksiä eli hybridejä, joissa on huikeat värit, sekä kiinanpionin ja puuvartisten risteytyksiä, eli Itoh-hybridejä, joiden värit ovat kaikkein hienoimmat kirkkaan verenpunaisesta pehmeään persikkaan ja moniin keltaisen eri sävyihin. Nämä Itoh-hybridit ovat tanakoita ja niillä on erittäin kaunis lehdistö.
Pionien värien runsaus on huikaiseva, ainoastaan sininen väri niistä puuttuu. Tutuin pioneista on vaaleanpunainen, hyvin kerrottu lajike, joka löytyy lähes joka puutarhasta. Pioneita löytyykin niin kerrottuja, yksinkertaisia, puolikerrottuja kuin vuokkomaisiakin.
Paras kasvupaikka pionille on aurinko tai puolivarjo ja kohopenkki, sillä vesi ei saa seistä sen juurella. – Vaikka pioni kestää tuulta, se ei osaa sukeltaa, Helena kuvailee. – Liika märkyys on pionin pahin vihollinen.
Niinpä pioni kannattaa tarkastaa heti keväällä ja jos sen ympärillä on vettä, hyvä niksi on laittaa sen ympärille hiekoitussepeliä. Helena laittaa sitä pionin juurelle aina myös istutusvaiheessa.
Pionin lannoituksessa kalkki on kiellettyä ja kanankakkaa ei sovi käyttää. Kanankakalla kasvaa pitkiä, honteloja kasvustoja. Luujauho on lannoitteista paras, sitä laitetaan keväällä ennen kukintaa ja toisen kerran kukinnan jälkeen kukan ympärille pieneen vakoon muutaman sentin syvyyteen noin desilitra per pioni.
Kukinnan jälkeen pioni tekee siementuppilot, jotka kannattaa poistaa, etteivät ne vie voimaa. Pionin paras istutusaika on syksy.
– Pioni on melko helppohoitoinen. Silloin tällöin pionipenkkiin kannattaa viedä käytetyt kahvinporot mullan joukkoon, Helena vinkkaa.
Istutuksessa pahin virhe on istuttaa pioni liian syvälle. Juurakko istutetaan vain noin kolmen sentin syvyyteen, astiataimi astian syvyyteen. Hybridin juurakot istutetaan viiteen senttiin vinoon ja Itoh-hybridit 10-15 senttiin ja 45 asteen kulmaan.
Paras multa pionille on peltomulta ja vaikka pioni istutetaan varsin lähelle maan pintaa, pitää sille kaivaa 50 senttiä syvä istutuskuoppa.
Pohjalle voi laittaa hevosenlantaa ja sitten vettä imeytetään, jotta nähdään ettei vesi jää seisomaan. Sen jälkeen multa tiivistetään kuoppaan ja lisätään luujauhoa. Penkin on hyvä jäädä vähän kuperalle, jos istutetaan juurakkoa. Jos multa ei ole hyvää peltomultaa, voi sen sijasta käyttää ruusumultaa. Taimen juurelle laitetaan hiekoitussepeliä.
– Pionia voi toki kasvattaa siemenestäkin, seurassamme on paljon heitä, jotka kasvattavat. Minun juttuni se ei kuitenkaan ole, Helena sanoo. Siemenestä kasvatettuna pioni kukkii kolmen-viiden vuoden kuluttua.
Erikoisempia lajikkeita halajavien kannattaa tutkailla Pionien Koti -verkkokaupan tuotteita, ja Hollannista voi tilata juurakoita. Aloittelevalle pioniharrastajalle purkki-istutus on kuitenkin turvallisin.
Moni ihmettelee ja harmittelee pionissaan viihtyviä muurahaisia ja Helenalta kysytään usein, miten niistä pääsee eroon. Vastaus on yksinkertainen, ei mitenkään, ne ovat pionin parhaita ystäviä! Muurahaiset torjuvat pionin kirvoja ja auttavat nuppuja aukeamaan.
Moni pioneista pitävä vieroksuu niitä siksi, että kukinta on niin lyhyt. Tähän ratkaisu on valita kukkapenkkiin sekä aikaisia lajikkeita, keskiaikaisia kuin myöhäisiäkin, jolloin kukinta kestää pidempään. Ja kukinnan jälkeen pionin kauniit lehdet ovat nekin ilo silmälle!
Kaiken muun hyvän lisäksi pionit ovat hyvin talvenkestäviä. Helena kertoo, että hyvin kylmissä paikoissa vain puupionien hankintaa kannattaa harkita, sillä niiden talvenkestävyys ei ole yhtä hyvää kuin esimerkiksi hybridien.
Ei siis ihme, että pionien loiste on vienyt Helena Keisalan sydämen. Vaikka pionien runsaus pihapiirissä on jo nyt sykähdyttävä, uusia suunnitelmia on jatkuvasti ja uusia taimia ja juurakoita on edelleen tulossa!
Pionin kukka valtava
sua katsellan ihaillen.
Oot kuin pantteri vaaleanpunainen,
tai pehmisjäätelö muhkea, mansikkainen.
Pionin kukka, suven sulotar,
oot hehkeä ilmestys kauneuden.
Kehräsi kerrottu satumainen
Lie koti keijujen!
-tuntematon pioninystävä –
Tuula Jokiaho
