Kun vierailijat pääsivät jälleen kurkistamaan Onnelan pihapiiriin Kyyjärvellä Avoimien puutarhojen päivänä, heille avautui tilaisuus päästä keskelle todellista rauhan ja kauneuden tyyssijaa.
Paikalle saapui satapäinen joukko vierailijoita aina Seinäjokea, Pihtipudasta, Viitasaarta ja Perhoa myöten. Useimmat puutarhakärpäsen puraisemat vieraat varmasti tiesivätkin, että vaikka tämä Vuokko ja Jouko Huumarkankaan puutarha luokin upean rauhallisen vaikutelman, niin 1,5 hehtaarin laajuiselle alueelle levittäytynyt puutarha vaatii jatkuvaa työtä, eikä Vuokko ehdi pitkiä aikoja istuskella.
Onnelan piha voitti vuonna 2015 ylivoimaisesti vuosittaisen Oma Piha-lehden järjestämän ”Suomen Paras Piha” -kilpailun. Avoimet Pihat -tapahtumaan on osallistuttu jo vuodesta 2012 lähtien ja muutoinkin paikkaa käyvät väliin katsomassa muun muassa erilaiset ryhmämatkaajat sovitusti.
Pihassa riittääkin katseltavaa. Se on ennen muuta maatilan pihapiiri, jossa rinnakkain näkyy huolellisen hoidon ja suunnittelun jälki, kuin myös kasvien lupa kasvaa ja löytää oma muotonsa. Vaikka piha on todella hoidettu, se on edelleen sitä mitä se on: maatilan piha.
Pihapiirin kunnostaminen tilalla alkoi vuonna 1977. Sitä ennen jo 1975 pihaan tehtiin puutarhasuunnitelma, koska paikallinen 4H-neuvoja kävi kysymässä mahdollisuutta sen laatimiseen maatalousseuran puolesta. Suunnitelma tehtiin ja se päätyi laatikkoon pariksi vuodeksi.
Kun hommaan päätettiin tarttua, tehtiin heti kättelyssä ensimmäinen virhe ja tilattiin kaikki suunnitelmaan kuuluvat taimet yhdellä kerralla. – Eihän niin pitäisi tehdä, koska ei niitä kukaan ehtinyt hoitaa, Vuokko ja Jouko nauravat vuosikymmenten takaisille tapahtumille. Tuosta pihasuunnitelmasta pihassa onkin muistona enää riippapihlaja, hopeakuusi ja humalat seinustalla.
Alkuperäisessä suunnitelmassa pihan koko oli noin tuhat neliötä. Tällä hetkellä hoidettua puutarhaa on 1,5 hehtaaria! Puutarha ei kuitenkaan vienyt Vuokkoa mukanaan heti ensi yrityksellä.
Perheessä oli pienet lapset, oli karjatyöt, aikaa puutarhalle ei ollut. Kun lapset kasvoivat aikaa olikin enemmän ja 90 -luvun loppupuolella puutarhasuunnitelmat alkoivat jälleen pyöriä pariskunnan päässä.
Jouko tosin vierittää kaiken syyn ja ansion puutarhasta Vuokolle, mutta ihmeen helposti hänet saa suostuteltua traktorin hyttiin ja maanmuokkauksiin, kun Vuokolla herää idea…
Puutarhaa on rakennettu kaikkiaan noin kuudessa osassa, tähän mennessä. Viimeisin osa on syntynyt talon taakse viitisen vuotta sitten. Tämä osa puutarhaa onkin selkeästi muista erilainen, hieman muotopuutarha -tyyliin toteutettu.
Kun lehmät laitettiin pois 1,5 vuotta sitten, on aikaa puutarhanhoidolle nyt entistäkin enemmän ja puutarhan uusimpaan osaan onkin syntynyt niin oleskelukasvihuonetta kuin terassi kokonaan omassa rauhassaan erillään talosta ja juuri sen verran korkealla, että terassille istahtaessaan voi kuunnella linnun laulua ja antaa silmiensä levätä ympärille levittäytyvässä kauneudessa.
Puutarhan vanhempia osia kierrellessä mieleen nousee kysymys, miten montaa perennalajiketta täältä oikein löytyy kesäkukkien, puiden ja pensaiden lisäksi?
Vuokko ei osaa vastata. Sen hän tietää, että Karstulan Puutarhan luetteloa selatessa ei montakaan sellaista perennaa löytynyt, jota puutarhasta ei vielä löytyisi.
Vuokko käyttää puutarhassa uuden istutuksissa ostotaimia, siemenestä hän ei ole innostunut niitä kasvattamaan. Sen sijaan poistomyynnit hyödynnetään aina tarkoin, saahan taimiin uppoamaan todella paljon rahaa, ellei ole tarkkana.
Työtä puutarha tässä mittakaavassa vaatii paljon. Kesään mahtuu vain harvoja päiviä, jolloin Vuokko ei tee puutarhassa mitään ja kesällä hän ei matkustele. Poissa voi olla maksimissaan yhden yön verran, sillä rikkaruohojen kitkemistä ei voi päiväkausiksi tauottaa.
Vaikka kukkiva puutarha vaatii paljon, se on myös antoisa harrastus, joka saa tutkailemaan pihapiirin nurkkia jatkuvasti sillä silmällä, mitä tuonnekin voisi laittaa. Se, mihin Onnelan pihapiiri seuraavaksi laajenee, on jo selvillä, mutta vielä ei tiedetä varmaksi, mitä. Avoimet pihat -päivän vierailijoilta saatiin hyviä ideoita ja mahtaako siis seuraavana pihapiiriin syntyä ”lantateatteri”?
Muutaman vuoden päästä varmasti jo tiedämme!
Tuula Jokiaho
