Moni Sääksjärven markkinoilla vieraillut yllättyi positiivisesti ja herkistyi hiljaiseksi käytyään nuorisoseuran lähellä, Rentolantiellä, Terttu Lassilan kotitalon pihapiirissä olevalla kesähuoneella.
Esillä oli pienimuotoinen, Jälkiä-niminen taidenäyttely, jossa taide näyttäytyi monelle kävijälle uudella tavalla. Teoksissaan Lassila käyttää etenkin kotipaikkansa ja -seutunsa vanhoja esineitä ja pitsejä sekä esimerkiksi koruja tai vaikkapa piikkilankaa.
Alkusysäyksen taiteilijanuralleen Oulussa asuva Terttu Lassila kertoo saaneensa isänsä vuonna 2020 tapahtuneen poismenon jälkeen. Hän oli käymässä kotiseudullaan Sääksjärvellä ja näki serkkunsa pihassa isän kotitalon vanhat ikkunat. Purkukuntoisen navetan vintiltä löytyneistä ikkunoista alkoi prosessi, joka on jalostunut taidenäyttelyiksi.
– En tiennyt vielä Kotituvan ikkunoita ottaessani, että mitä rupean niillä tekemään. Neljä näyttelyä olen Oulussa pitänyt, ja sillä tiellä olen. Kesäkuussa minulla oli Tyrnävän Myllykirjastossa Arjen sydän-sykähdyksiä -näyttely.
Muistot ja tarinat
Terttu Lassilan käyttää töissään esineitä, jotka tuovat jo itsessään muistoja katsojan mieleen. Hän kertoo töillään tarinaa. Kesähuoneellakin töitä rytmittivät Lassilan kirjoittamat runot. Runoja hän kertoo kirjoittaneensa vuodesta 1980 lähtien.
Hän kertoo aina pitäneensä vanhoista esineistä.
– Vanhoissa esineissä on jonkun käden kosketus ja se ihminen on tehnyt sillä esineellä hyvää. Kun näen vanhoja esineitä, ne sytyttävät minut ja kertovat tarinaansa. Kun vaikka ostan jonkin esineen kirpputorilta, en sillä hetkellä tiedä, että mihin se päätyy. Minä kerron tarinaa. Katsojalla tulee mieleen jotakin siitä esineestä tai herättää omia tunteita.
Vanhat elämät saavat uuden olomuodon ja elämän Terttu Lassilan käsissä ja taiteen kautta. Hän muistuttaa, että vanhakin on kaunista. Taitelijan mielikuva on Lassilan mielestä se tärkein asia, kun hän työstää esimerkiksi vanhoja ikkunoita, kattilaa tai taulunkehyksiä.
– Aina löytyy ratkaisu, miten työt kiinnitetään. Työni ovat vähän rouheita. Näihin kuuluu se, että ne eivät ehkä asetu seinää vasten oikein – tai että jokin rautalanka on mutkalla.
Jälkiä-näyttely on Terttu Lassilan kiitos hänen edesmenneille vanhemmilleen, kotikylälleen ja kotiseudulleen. Hänen juurensa vaikuttavat vahvasti haluun tuoda töitään esille Sääksjärvelle ja kyläläisille markkinapäivänä ja Lassiloiden serkkutapaamisen aikaan.
Seuraavan näyttelyn idea on Terttu Lassilalla jo olemassa ja materiaaliakin jo koossa – mutta näyttelypaikasta ei ole tietoa. Näyttely on jo saanut nimekseen Talo kuiskii.
– Koska minulla ei ole uutta näyttelypaikkaa, unelmani on, että työstän ensi talvena kuvaa, runoa ja tekstiä yhdistelevää teosta.
Virpi Poikelin
