Järvipohjanmaan Risteyspaikan ovet ovat olleet avoinna nuorille jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Vaikka aika on kulkenut ja tilanteet muuttuneet, ei paikan tarve ole kadonnut mihinkään.
Kun ovet avataan tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello 14, alkaa nuoria virrata kadulta sisätiloihin tasaista tahtia. Yksi istahtaa näpräämään puhelintaan omassa rauhassaan, toinen suuntaa ottamaan kahvia ja voileipää, kolmas tulee kavereiden kanssa.
Aikaa kulutetaan yhdessä tai yksin, joku menee jutteleman pian kymmenen kuukauden ajan paikassa palkkatukityössä olleen Johanna Aaramaan kanssa. Järjestyshäiriöitä on aniharvoin. Johannan on tarvinnut korottaa ääntään nuorelle yhden käden sormin laskettavissa olevan kerran.
Risteyspaikka on avoinna tiistaista torstaihin kello 14-18, perjantaisin kello 18-23 ja lauantaisin kello 19-23. Kesällä on ollut hiljaisempaa, mutta nyt koulujen aletua ovi on alkanut käydä yhä useammin ja aniharvoin Johannan on tarvinnut ollapaikassa yksinään.
Normaalisti paikassa käy 20-40 nuorta illassa. Nuoret pelaavat biljardia, joskus pelataan pleikkaria, soittimiakin on pianoa ja kitaraa, jos joku haluaa soittaa.
Paikan ”isä” Erkki Peltoniemi muistuttaa, että karaokelaitteetkin löytyvät ja olisi mukavaa, jos löydettäisiin vetäjä, joka pitäisi karaokeiltoja.
Johanna on pääsääntöisesti paikalla yksinään nuorten kanssa, mutta hän ei ole kokenut sitä minkäänlaisena ongelmana. Nuoret ovat aitoja ja mukavia, pääsääntöisesti 13-16 vuotiaita, mutta etenkin viikonloppuisin mukaan tulee vähän vanhempiakin nuoria.
Se, että kaupungin nuorisotilat sijaitsevat nykyään lähistöllä ei tunnu vaikuttaneen kävijämääriin mitenkään, Risteyspaikassa on oma porukkansa ja osa nuorista vaihtaa paikkaa illan mittaan.
Risteyspaikan kahvilasta nuoret voivat ottaa maksutta kahvia, mehua, pullaa tai suolaista välipalaa. Aikuisetkin ovat tervetulleita poikkeamaan kahville, heiltä peritään euro niin kahvista kuin tarjottavistakin.
– Tänne jokainen nuori voi tulla sellaisena kuin on, olla niin kuin haluaa yhteisten pelisääntöjen puitteissa, Peltoniemi sanoo. Alkoholin käytön kanssa ei ongelmia ole ollut, nuoret tietävät talon säännöt eivätkä siksi hakeudu Risteyspaikkaan, jos käyttävät alkoholia.
Johannalla on työrupeamaa jäljellä vielä pari kuukautta ja itku meinaa tulla jo nyt ajatellessa sitä, että pesti päättyy. Vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta työstä nuorten kanssa ja se siksi aluksi jännittikin, niin nopeasti nuorten aitous, se että asiat puhutaan suoraan, sai jännityksen unohtumaan.
– En lähtisi täältä mihinkään, jos voisin jatkaa, Johanna huokaa.
Sama harmi asiasta on myös Peltoniemellä, sillä sopivan työntekijän löytäminen on aina yhtä hankalaa ja pienin varoin toimittaessa ei mahdollisuuksia palkkaamiseen ole kuin palkkatukityön joustamattomilla ehdoilla.
Johannan työt päättyvät 3.10. ja sen jälkeen ovet on suljettava väliaikaisesti, kunnes uusi tekijä löytyy. Talkoovoimin Risteyspaikkaa ei enää nykyisin voida pitää auki. – Tuttuun tapaan uskomme ja toivomme jälleen, että löydämme tänne jonkun sopivan tyypin, Peltoniemi sanoo tyytyväisenä siihen, että työ Risteyspaikassa on ollut monelle hyvä ponnahduslauta eteenpäin.
– Kunpa joskus saisimme rahoituksen, jolla voisimme palkata tänne erityisnuorisotyöntekijän. Se olisi kaikkein paras vaihtoehto.
Tällä hetkellä moista onnenpotkua ei ole näköpiirissä, sillä Risteyspaikassa eletään edelleen kädestä suuhun. Rahoitusta saadaan kaupungilta, seurakunnalta, yrityksiltä ja yksityisiltä, mutta mitään säännöllisiä tuloja ei ole.
Osuuspankki on peltoniemen mukaan ollut kiitettävästi mukana toimintaa, samoin sähköyhtiö ja Japo, lisäksi Mäkelä Alu vuokraa tiloja edulliseen hintaan. Lisäksi yksittäisiä tukijoita yrityksistä ja yksityisistä on aina löytynyt niin, että laskut on saatu maksettua.
Ruokajakoa tiistaisin ja torstaisin
Perustoiminnan lisäksi Risteyspaikassa on ruokajakoa aina avoinnaoloaikana tiistaisin ja torstaisin, mutta muulloinkin aina tarvittaessa.
Ruokaa jaettavaksi haetaan S-Marketista ja Tokmannilta. Jaettavaa ei ruuanhinnan nousun myötä ole enää niin paljon kuin ennen – lapputuotteet myydään kaupoista nopeasti – mutta säilykkeitä, leipää, pullaa ja kuivatuotteita yleensä aina löytyy.
Ruokaa voi hakea kuka tahansa, joka tarvitsee, mitään ei kysellä eikä kirjaa pidetä. Kannattaa siis poiketa paikan päällä katsomassa!
Tuula Jokiaho
