MAINOS
MAINOS

Alajärven Sotaveteraanit ry:n tarina päättyy tämän vuoden lopussa

Alajärven Sotaveteraanit ry:n viimeiseksi jäävä hallitus oli viime viikolla päättämässä yhdistyksen purkamisesta nyt, kun paikkakunnalla ei ole enää elossa yhtään rintamaveteraania.

Alajärven Sotaveteraanit ry kokoontui viime viikolla kokoukseensa, jossa tehtiin päätös yhdistyksen purkamisesta. Yhdistyksen olemassaolo päättyy näin olleen 31.12.2023.

Yhdistys oli perustettu itsenäisyyspäivänä vuonna 1965 ja naisjaosto pari vuotta myöhemmin. Viimeisen hallituksen puheenjohtajana on toiminut Sakari Joensuu, varapuheenjohtajana Raimo Kaltiala, taloudenhoitajana Mauno Matila ja jäseninä Teuvo Veikkola, Annamaija Uusitalo, Jari Mäenpää, Riitta Mäenpää, Sirma Lampinen, Elina Niskakangas ja Anne Ketola.

MAINOS

Syy yhdistyksen purkamiseen oli yksinkertaisesti se, että Alajärvellä ei enää ole rintamaveteraaneja. Yksi muu veteraani elää vielä.

Joensuu kertoo, että yhdistyksen varoja on käytetty viime vuosina kuntoutukseen, siivousapuun ja jalkahoitoihin. Varat on melko pitkälti saatu käytettyä, mutta loput varat päätettiin jakaa siten, että Alajärven seurakunnalle luovutetaan 1500 euroa sankarihautojen lyhtyrahastoon ja loput varat lahjoitetaan Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistykselle.

Vastaavia sotaveteraaniyhdistysten purkamispäätöksiä on maassamme tehty paljon tänä- ja viime vuonna ja Joensuu arvioi, että viimeisetkin yhdistykset lakkautetaan ensi vuoden aikana. Vastaava kehitys näkyy myös piiritasolla, esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri lakkautetaan tämän vuoden lopussa.

Vaikka veteraaniyhdistysten tarina alkaa olla loppuun kuljettu, on niiden merkitys ollut suuri omana aikanaan. Ne perustettiin ajamaan veteraanien ja leskien edunvalvontaa ja järjestämään kuntoutus, virkistystä ja antamaan taloudellista apua tarvitseville.

Kun Joensuu aloitti Alajärven Sotaveteraaniyhdistyksessä 20 vuotta sitten, oli siinä jäseniä vielä 157. Takavuosikymmeninä jäseniä on ollut satoja. – Sotien jälkeen ja vielä 50- ja 60-luvuilla, veteraanien arvostus oli heikkoa. Yhdistykset tekivät merkittävää työtä antamalla veteraaneille ja leskille sosiaalista turvaa. Tärkeää oli myös työ sen hyväksi, että veteraaneille palautettiin heidän ansaitsemansa kunnia.

Joensuu kertoo, että sotaveteraaniyhdistyksiä on merkittävästi tukeneet eri kunnat, kaupungit ja evankelisluterilaiset seurakunnat. Näin on ollut myös Alajärvellä, mistä Joensuu edelleen haluaa välittää kiitoksensa.

Tuula Jokiaho

Exit mobile version