Alajärven lukion abiturientti Olivia Niukkanen on tämänvuotinen Turpotietäjä. Turpotietäjä on valtakunnallinen, lukiolaisten turvallisuuspolitiikan ja kokonaisturvallisuuden tietämystä mittaava tietokilpailu, johon ilmoittautui tänä vuonna yhteensä 68 lukiota. Loppukilpailussa oli mukana kahdeksan kisaajaa – Olivian lisäksi seitsemän poikaa. Kilpailun voittaja saa suoran opiskelupaikan Turun yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, pääaineena poliittinen historia.
Turpotietäjä-kilpailu perustuu etenkin lukion yhteiskuntaopin kurssiin YH3. Alkukilpailut pidettiin lukioissa ja Alajärveltä osallistuivat Olivian mukaan kaikki yhteiskuntaopin kolmoskurssilaiset. Olivian ylioppilaskirjoitukset ovat puolivälissä. Keväällä ovat vuorossa kaikki pitkät aineet: matematiikka, äidinkieli, englanti ja yhteiskuntaoppi.
Kiinnostavia aiheita
Alkukilpailussa oli monivalintakysymyksiä, joissa kysyttiin spesifejä asioita – esimerkiksi että keitä kuuluu Arktiseen neuvostoon. Tai mitä tapahtui minäkin historian vuotena. Mukana oli myös sanaselitys- tai käsitteenavaamiskysymyksiä.
– Yhdessä kysymyksessä pyydettiin avaamaan Kiinan Belt Road Initiavea eli Vyö ja tie -kehityshanketta, toisessa Yhdistyneiden kansakuntien rauhanneuvottelumahdollisuuksia ja kolmannessa asevelvollisuutta. Tehtävänä oli myös kaksi pidempää esseetä, joilla mitattiin Suomen historian ja Euroopan turvallisuustilanteen tuntemusta.
Olivia Niukkanen kertoo, ettei valmistautunut alkukilpailuun mitenkään erityisesti, koska hänellä oli meneillään paljon muitakin koulujuttuja.
– Lähdin sillä asenteella, että olen suorittanut historian ylioppilaskirjoitukset ja yhteiskuntaopinkin kirjoitan. Aiheen asiat ovat muutenkin kiinnostaneet minua. Koe oli tosi vaikea, ja sellaisen sen oli tarkoituskin olla. Oli pieni positiivinen yllätys, että koe oli mennyt valtakunnalliseen tasoon nähden niin hyvin. Finalistien välillä ei ollut montakaan pistettä.
Tiivis loppukilpailu
Loppukilpailuun Olivia panosti alkukilpailua enemmän. Hän kertoo tutkineensa aiheeseen liittyviä asioita netissä toimivasta Kadettikunta ry:n Turvallisuuspolitiikan tietopankista. Toisena tietolähteenä hänellä oli Maanpuolustuskorkeakoulun ylläpitämä Sotataidon ytimessä -podcast.
Loppukilpailu pidettiin Helsingissä ja sinne Olivia matkusti äitinsä kanssa.
Kirjallinen osuus liittyi Lähi-Idän tilanteeseen. Kirjallisen tehtävän tekemiseen oli aikaa puolitoista tuntia. Suullinen osuus liittyi Suomen ja Yhdysvaltain väliseen puolustusyhteistyösopimukseen (Defence Coorporation Agreement eli DCA).
– Suullisessa tehtävässä oli 20 minuuttia aikaa valmistella enintään kahden minuutin mittainen puheenvuoro. Painotin puheenvuorossani etenkin Suomen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä – eli sitä, että vaikka yhteistyötä tehdäänkin, on tarveharkintaisuus sopimuksessa tosi keskeisessä osassa. Totta kai peilasin myös muihin maihin, esimerkiksi Norjaan, jolla tällainen sopimus jo on. Puheenvuorossa oli mukana myös oikeudellisia näkökohtia.
Voitto tai ei mitään
Loppukilpailun jälkeen kahdeksalle finalistille järjestettiin noin tunnin mittainen ruokailu ja kahvitus. Kahvituksen jälkeen arviointitoimikunta kertoi tulokset. Sijoitukset paljastettiin yksi kerrallaan kahdeksannesta sijasta alkaen.
– Mielessä kävi, että se on joko voitto tai ei mitään. Voitto oli tosi kiva uutinen ja positiivinen yllätys. Voiton jälkeen oli tosi hieno huomata, että se mistä on innostunut ja kiinnostunut – ja mihin on käyttänyt tosi paljon aikaa ja opiskelunkin resursseja – kantoi näin pitkälle.
Turpotietäjä-voittoa on juhlistettu isovanhempien kanssa kahvipöydän ääressä.
– Muistamisia olen saanut läheisiltä ja koulunkin puolesta.
Tulevaisuudensuunnitelmiin Olivialla ovat kuuluneet jo ennen Turpotietäjä-menestystä yliopisto-opinnot.
– Tarkka ammatti on vielä hakusassa. Historia on intohimoni ja varmasti jotakin siihen tai politiikkaan liittyvää kuuluu tulevaisuudenuraani. Poliittinen historia on ala, jonne olen lähtökohtaisesti menossa.
Hoiskossa asuva Olivia Niukkanen tykkää lukea vapaa-ajallaan. Hän kertoo keräilevänsä kirjoja. Hän toimii Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen vapaaehtoisena ja kirjoittaa artikkeleita SLEY:n Nuotta-lehteen, joka ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa. Myös toimittajan ura on ollut 18-vuotiaan neitosen mielessä.
