Lehtimäkeläinen ASMP:tä edustava Ossi Ojala sai kuluneen talven moottoripyörien SM-jäärata-ajoissa komean kruunun pitkälle uralleen, sillä tuloksena oli SM-kulta!
Tätä ennen Ossin uralle on mahtunut kaksi SM-pronssia ja helposti ei kulta tänäkään talvena tullut. Kuudesta osakilpailusta muodostuvaan SM-kauteen mahtui monenlaista olosuhteita ja draamaakin, kuten lajin luonteeseen kuuluu.
– Tänä vuonna oli minun vuoroni onnistua, Ossi toteaa. Jäärata-ajo on monien tekijöiden summa, jossa niin kuljettajan kuin kalustonkin pitää toimia optimaalisesti. Lisäksi tarvitaan myös ripaus onnea, sillä vaikka oma ajo sujuisi miten hyvin, niin muiden kilpailijoiden virheet voivat kostautua ikävällä tavalla.
Vaihtelevat olosuhteet
SM-kausi käynnistyi Seinäjoella 10.2. kovissa olosuhteissa. Aamulla pakkanen paukkui liki 30 asteessa, mikä toi paljon haasteita. Niin pyörä kuin kuljettajakin olivat kankeina ja Ossilla riitti ongelmia pidon kanssa.
– Ajaminen oli yhtä selviytymistä etenkin ensimmäisessä erässä.
Maaliin Ossi tuli neljäntenä. Toinen lähtö sujui jo vähän mukavammin ja lopputulos oli erän kolmas, myös yhteispisteissä Ossi oli Seinäjoen viikonlopun jälkeen kolmantena nuoren, vain 13 -vuotiaan lahjakkaan tulokkaan Viktor Leppälän ollessa ykkösenä ja entisen MotoGP-kuljettaja Mika Kallion toisena.
Kausi jatkui Orivedellä 25.2. Olosuhteet olivat nyt täysin päinvastaiset Seinäjokeen verrattuna, sillä lämpötila oli plussan puolella, radalla oli vettä ja ylipäätään oli hyvin märkää.
– Olin Seinäjoen kisan jälkeen käynyt treenaamassa Oriveden radalla, mutta se treeni meni tavallaan aivan hukkaan, koska kisassa olosuhteet olivat niin erilaiset.
– Vaikka olosuhteet olivat niin puuroiset, aamutreeni tuntui jopa yllättävän hyvältä.
Ensimmäisessä erässä Ossi tuli maaliin kolmantena, mutta toisessa erässä hän nappasi ensimmäisen erävoittonsa. – Toinen erä lähti liikkeelle todella hyvin heti ensi nykäisystä. Sain rentoutettua ajon ja vältyin yliyrittämiseltä, mikä sitten tuotti tulosta.
Ossi voitti erän liki viiden sekunnin marginaalilla.
Kokonaispistetilanne Oriveden jälkeen oli kuitenkin sama kuin se oli ollut Seinäjoelta lähdettäessä. Viktor Leppälä johti 52 pisteellä, Mika Kallio oli toisena 49 pisteellä ja Ossi kolmantena 43 pisteellä.
Kauden viimeiset lähdöt ajettiin Pihtiputaalla 9.3. Ossilla oli yhdeksän pisteen ero sarjaa johtavaan Leppälään, joten kultamitalista kamppaileminen tuntui melko epätodennäköiselle. Sen sijaan hopea näytti hyvinkin mahdolliselle, kunhan oma ajo pystyisi tasollaan, sillä Mika Kallio ei osallistunut viimeiseen osakilpailuun.
– Viktor oli ollut kaikissa lähdöissä todella vahva, joten hänen kultamitalinsa tuntui hyvin todennäköiselle, Ossi sanoo.
Pihtiputaalla lähdöt päästiin ajamaan optimaalisissa olosuhteissa. Oli pikkupakkanen, hyväkuntoinen leveä rata.
– Aamun treenien kierrosaikoja katsoessa saattoi todeta, että viisi nopeinta kuljettajaa oli toisistaan 0,4 sekunnin sisällä. Oma aikani oli se viidenneksi paras. Koska vauhdit olivat noin tasaisia, niin käytännössä kenellä tahansa oli mahdollisuus voittaa erät.
Pidon lisäämiseksi Ossi teki vielä pieniä säätöjä pyöränsä alustaan ja ne osoittautuivat hyviksi. Ossi sai hyvän lähdön ensimmäiseen erään ja ajoi kakkospaikkaa päästen hetkeksi ykköspaikallekin. Tässä vaiheessa oma tekeminen kuitenkin hajosi yliyrittämisen myötä ja kaksi kuljettajaa pääsi ohi.
Niinpä Ossi ajoi kolmospaikkaa, joka vaihtui ykkösenä ajaneen kuljettajan kaatuessa kakkospaikaksi Ossi Rintalan ajaessa maaliin ensimmäisenä.
Koska Viktor jäi Ossin taakse, kapeni ero kokonaispisteissä seitsemään pisteeseen. Seitsemän pistettä on kuitenkin niin paljon kirittäväksi kiinni yhdessä lähdössä, että kultamitalin maku ei vielä yhtään tuntunut Ossin suussa, kun lähdettiin kauden viimeiseen starttiin.
Ossi sai hyvän lähdön, ja ajoi pitkään kolmospaikalla. Tuossa vaiheessa Viktor oli viidennellä paikalla kamppaillen noususta neljänneksi.
Jäljellä oli enää kaksi viimeistä kierrosta, kun kuljettaja Viktorin edessä kaatui. Kun Viktor väisti edessään kaatunutta kuljettajaa, hän kaatui itsekin.
Seuraavalla kierroksella Ossi ajoi Viktorin kiinni ja tajusi silloin tilanteen muuttuneen. Niinpä hän ajoi maaliin pyrkien varmistamaan sijoituksensa ja tuli maaliin toisena, Suomen mestaruuden voittajana!
A250 luokan SM-loppupisteiksi muodostuivat lopulta seuraavat: 1. Ossi Ojala, ASMP, Honda, 67p, 2. Viktor Leppälä, HMK, KTM, 64p, 3. Ossi Rantala, ASMP, Honda, 60p, 4. Mika Kallio, ValkMK, KTM, 49p, 5. Arthon Alanne, TMK, Honda, 43p.
– SM-kulta tuli sattumusten kautta ja vähän toisen epäonnenkin, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Mestaruus tuli tasaisella suorittamisella ja tekniikka toimi koko kauden ajan hyvin.
Perinteiseen urheilijakysymykseen, miltä nyt tuntuu, Ossi vastaa yksikantaan, hyvältä! Vuosien työ sai nyt palkintonsa.
Paluu takaisin kilpailemaan välivuoden jälkeen tuotti näin hyvän tuloksen, oli erityisen mukavaa.
Jatkosta Ossi Ojala ei tällä hetkellä osaa sanoa mitään. Kauden jälkeen olo on aina sellainen, että asiat on nollattava ja mietittävä sitten mahdollisuuksiaan ja motivaatiotaan seuraavaan kauteen. – Siihen, pystyykö seuraavalla kaudella ajamaan, vaikuttaa moni asia.
Motivaatiota A250 luokkaan on edelleen jäljellä, mutta samaan aikaan mielessä pyörii sekin, että sitä sarjan isointa luokkaa Ossi ei ole vielä koskaan kokeillut. – Se ehkä vähän kutkuttelisi, mutta silloin kaikki menisi uusiksi kalustosta lähtien. Kyseessä on siis todella iso ehkä.
Tuore Suomen mestari kertoo, että vaikka kuljettaja on radalla yksinään, niin yksin työtä ei silti tehdä, vaan taustalle tarvitaan vahva joukkue. Siksi Ossi antaakin suuret kiitokset kauden tuloksesta perheelleen, vanhemmilleen ja kaikille tukijoilleen. Ilman heitä tällaista ei pystyisi saavuttamaan.
Tuula Jokiaho
