Helsingin messukeskuksessa järjestetään 21.–23.6. erikoiskonventti, johon saapuu Jehovan todistajia kaikkialta Suomesta. Heidän lisäkseen tapahtumaan osallistuu noin 3500 ulkomaista vierasta ainakin 40 eri maasta. He viettävät Suomessa vähintään seitsemän päivää.
Kyseessä on suurin Suomessa koskaan sisätiloissa pidetty seminaaritapahtuma, johon odotetaan päivittäin noin 20000 ihmistä. Heidän joukossaan on vahva edustus alueemme seurakunnasta, johon kuuluu Jehovan todistajia Lappajärveltä, Vimpelistä, Alajärveltä ja Soinista. Julistajia alueella on 52.
Mukana kaikki, joille mahdollista
Seminaarin kokoluokkaa kuvaa se, että esimerkiksi merkittävä osa tapahtumassa tarvittavasta 26500 tuolista on tilattu ulkomailta.
Mukana kaikki, joille se on mahdollista
Kohti Helsinkiä lähtevät huomenissa kokeneet kansainvälisten konventtien kävijät Reijo ja Aira Rannisto Vimpelistä. Helsingissä he ovat olleet edellisen kerran suurkonventissa 70-luvulla stadionilla, jossa oli noin 30000 ihmistä, mutta sen lisäksi he ovat vierailleet kansainvälisissä konventeissa muun muassa Pietarissa, Moskovassa, Budabestissä ja Poznanissa.
Niinpä Rannistoille oli itsestään selvää, että nyt kun tapahtuma järjestetään jälleen Helsingissä, he ovat siellä mukana. – Olemme olleet 50 vuotta mukana toiminnassa ja sinä aikana käyneet lähes jokaisessa suurkonventissa, joten täältäkään emme halua jäädä pois.
Kymmenien tuhansien osallistujien suurtapahtumissa Rannistoja viehättävät se, että niissä tapaa ystäviä eri puolilta maata ja maailmaa sekä koettu ykseys silloinkin, kun ei ole yhteistä kieltä.
– Tunnelma, sekä se opetus, jota näissä tapahtumissa saa, ovat asioita, joiden vuoksi niihin haluaa mukaan.
Samaa mieltä asiasta lienevät lähes kaikki Suomen Jehovan todistajat, sillä Helsinkiin lähtee maamme liki 20000 Jehovan todistajasta kaikki, joille se on mahdollista. Rannistojen lapset ja lähisukua on paikalla, joten tapahtuma on samalla myös perhettä yhteen kokoava.
Rannistojen poika on tapahtumassa myös talkootyössä, ja talkoolaisia tapahtumassa onkin mukana peräti noin 8000. Talkoolaisten asema on järjestetty sikäli hienosti, että vaikka jokaisella on oma tehtävänsä, ne on jaettu lyhyisiin jaksoihin niin, että kaikki voivat osallistua myös itse opetukseen.
Opetus avautuu yhä selvemmin
Ison seminaarin puhujat ovat yleensä huippuluokkaa ja Rannistot odottavat, että tälläkin kertaa kuullaan muun muassa Yhdysvalloista saapuvaa hallintoelimen edustajaa.
Saatu opetus onkin ollut jokaisessa tapahtumassa erinomaista, puhujat osaavat tuoda sanomansa hyvin esille ja tämän kautta asiat tulevat yhä selvemmiksi.
– Jokaisesta konventista on saanut aina jotain uutta, Reijo Rannisto toteaa.
Helsingin tapahtumassa hän odottaa erityisesti puheenvuoroja, joissa kerrotaan Jeesuksen elämästä ja siitä, mitä tapahtui ennen Jeesuksen yliluonnollista syntymää?
Opetuksen lomassa on mukava nähdä vanhoja ystäviä ja saada uusia. Rannistot asuivat aikanaan Ruotsissa ja sen aikaisia tuttuja tavataan Helsingissä nyt varmasti.
Uusiakin tuttavuuksia löytyy aina, joskin Rannistot harmittelevat, että kielitaidon puutteen vuoksi he eivät tutustu ulkomaisiin vieraisiin niin hyvin, kuin monet muut. He tietävät, että esimerkiksi Poznanin konventissa moni suomalainen sai puolalaisista hyviä ystäviä, joiden kanssa yhteydet ovat säilyneet.
Konventissa on kaiken ikäisiä ihmisiä, myös nuoria ja nuoria aikuisia on paljon. Niinpä varmasti moni on löytänyt elämänkumppaninkin itselleen vastaavista konventeista. Rannistotkin ovat aikanaan tavanneet seurakunnan parissa, joskin vähän pienimuotoisemmassa tapahtumassa.
Kyseessä oli vuosi 1976, kun Aira saapui Saarijärveltä Vimpelin ensimmäisen salin avajaisiin ja siellä hän kohtasi Lappajärveltä kotoisin olevan Reijon.
Unohtumattomia muistoja
Suuret tapahtumat tuottavat itse asian ohessa myös monenlaisia muita kokemuksia, jotka piirtyvät mieleen pitkäksi aikaa.
Aira Rannisto muistelee Moskovan konventtia. Sinne mentäessä poliisit saattelivat vakavailmeisinä konventtiin osallistuvia.
Kun tapahtuma päättyi, nämä samat poliisit hymyilivät ja lähettivät lentosuukkoja poistuvien julistajien perään. He olivat noiden päivien aikana huomanneet, että konventtiin osallistuvat olivat rauhallista kansaa.
Myös Reijo Rannistolle mieleen painunut hetki tapahtui Venäjällä, mutta tuolloin oltiin Pietarissa. Rannistot olivat ulkona nurmikolla syömässä eväitään yhdessä venäläisten ja valkovenäläisten osallistujien kanssa. Nämä jakoivat omista eväistään kaikille muillekin, aivan kuin kaikki olisivat olleet saman perheen jäseniä.
Tällaiset yhteenkuuluvuuden hetket ovat hienoa antia silloin, kun toisilleen ennestään täysin tuntemattomat ihmiset kokoontuvat yhteen.
Tuula Jokiaho
