Kesän tulon varma merkki on ollut jo kymmenen vuoden ajan se, että taiteilija Sari Haapaniemi saapuu vanhalle Nevantakasen tilalle Lehtimäelle ja avaa kesänäyttelynsä ovet koko heinäkuun ajaksi.
Kesänäyttely Lehtimäellä onkin jo pitkä perinne ja sen lisäksi, että se tarjoaa yleisölle matalan kynnyksen mahdollisuuden tutustua Sarin taiteeseen, se on myös taiteilijalle itselleen näyttely, jossa on aidosti aikaa ja mahdollisuuksia kohdata kävijät.
Vieraita näyttelyyn saapuukin paitsi läheltä, myös kaukaa, sillä monilla hänen taiteensa ystävillä on tapana tulla kesänäyttelyyn kesä toisensa jälkeen niin pohjoisesta kuin etelästä aina Helsinkiä myöten.
– Joka kesä paikalle saapuu myös aina uusia lähialueiden asukkaita, jotka kertovat, etteivät ole käyneet paikalla aikaisemmin, Sari kertoo.
Nevantakasen piharakennukseen kunnostettuun näyttelytilaan onkin väen helppo saapua, jos sitä verrataan kaupunkien kliinisiin taidenäyttelyihin. Kutsuva pihapiiri ja istahtamaan houkutteleva näyttelytila tarjoavat rauhallisen hetken vain katsella ympärilleen, katsella maalauksia ja löytää niistä aina uusia yksityiskohtia.
Haapaniemen tauluissa räiskyvät värit myös tämän kesän näyttelyssä, mutta mukana on nyt poikkeuksellisen paljon suomalaisen metsän kuvausta. Monissa tauluissa näkyvät koivut metsäisessä ympäristössä, mutta tavanomaisesta metsän kuvauksesta poiketen töissä on värejä ja valoa. Ne ikään kuin loihtivat esiin sen kaiken kauneuden, mitä rehevästä lehtimetsästä löytyy.
Myös ihmishahmoja on runsaasti, ne kietoutuvat kiehtovasti yhteen erilaisten elementtien kanssa.
Sarilla on ollut vuosittain kesänäyttelyssään esillä myös keramiikkaa, ja niin on myös tänä kesänä. Maalaamisen keskellä hän pyrkii joka talvi ottamaan aikaa myös keramiikan tekemiselle, joka on hänelle intohimo – mutta sellaisenaan hyvin aikaa vievä ja tuo kaikki aika on aina pois varsinaisesta pääasiasta, maalaamisesta.
Vaikka taiteilijan työtä voisi kuvitella varsin vapaaksi, niin sitä se ei ole. Sari ja hänen puolisonsa Ari Haapaniemi kertovat, että viimeiset 30 vuotta Sarin elämä on ollut varsin tarkkaan aikataulutettua, koska edellisen näyttelyn päätyttyä uusi on ollut jo odottamassa aikatauluineen.
– Lomaa maalaamisesta olen pitänyt vain talvisin, kun olemme Madeiralla. Siellä kuvaan paljon, mutta en maalaa. Matkalla saadut vaikutteet pulpahtelevat sitten pintaan töissäni myöhemmin, Sari kertoo.
Viime talvena Madeiralla kului seitsemän viikkoa, muutoin Sari on työskennellyt sekä Vaasan että Helsingin ateljeessaan. Näyttelyjä talven aikana on ollut Helsingissä ja Tampereella. Näiden jälkeen olikin aika alkaa työstää kesänäyttelyä.
Kesänäyttely on avoinna Lehtimäellä heinäkuun ajan joka päivä kello 12-17 ja elokuun alussa koittaa aika, jollaisesta Sari on pitkään haaveillut. Hän ei tule olemaan mukana yhdessäkään näyttelyssä ensi talvena. Loppuvuodesta pidetään oma näyttely Helsingissä, mutta sillekään ei ole asetettu mitään aikatauluvaatimuksia.
– Ensi talvena saan keskittyä taiteen tekemiseen ilman aikatauluja. Tulen ottamaan silloin enemmän aikaa myös keramiikan tekemiselle, Sari suunnittelee. Seuraava näyttely on vasta kesällä 2025 Lehtimäellä.
Välivuosi näyttelyistä mahdollistaa myös sen, että kesä Lehtimäellä voi jatkua normaalia pidempään ja Sari saa käyttää enemmän aikaa rakkaan puutarhansa hoitamiseen siellä.
Puutarha onkin tänä päivänä nähtävyys jo sinänsä. Runsasmultaiseen itärinteeseen näyttelytilan taakse on muotoutunut vuosien varrella rehevä paratiisi, jossa vierailua ei kannata jättää välistä näyttelyssä käydessään.
Tuula Jokiaho
