Pohjalaisjokien virtaamat ja järvien vedenkorkeudet olivat kesäkuussa lähellä tavanomaisia kesäkuun tasoja. Sää oli tavallista lämpimämpi etenkin kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja kesäkuun loppupuolella. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä runsaat paikalliset sadekuurot aiheuttivat hulevesitulvia muun muassa Seinäjoella. Kesäkuun kokonaissademäärät olivat pääosin lähellä keskimääräisiä kesäkuun sademääriä.
Jokien virtaamat olivat sateiden seurauksena suurimmillaan kesäkuun puolivälin paikkeilla ja laskivat vähitellen kuun loppuun mennessä. Ähtävänjoen vesistöalueella Lappajärven vedenpinta laski kesäkuun aikana 17 senttimetriä ja päätyi viimein säännöstelyn tavoitevyöhykkeelle. Lapuanjoen vesistöalueella Kuortaneenjärven pinta laski kesäkuussa kymmenen senttiä ja päätyi kuun lopussa säännöstelyn tavoitetasolle. Hirvijärven tekojärven vedenpinta oli noin 5–10 senttimetriä tavanomaista alempana. Perhonjoen vesistöalueella Patanan tekojärven vedenpinta oli noin 30 senttiä alempana. Perhonjoella Vetelin Tunkkarissa virtaama laski kesäkuun aikana tasolta kahdeksan kuutiometriä sekunnissa tasolle neljä kuutiometriä sekunnissa.
Sinilevää melko vähän
Järvivedet olivat kesäkuun alussa selvästi keskimääräistä lämpimämpiä, esimerkiksi Lappajärvessä lämpötila oli kuun alussa 21–22 astetta. Kuun puolen välin vaiheilla vedet hieman jäähtyivät, mutta lämpenivät kuun lopulla uudestaan. Kesäkuu toi mukanaan myös sinileväesiintymät. Sinilevää havaittiin muutamilla järvillä muun muassa Ähtärinjärvellä ja Alajärvellä. Esiintymät ovat kuitenkin toistaiseksi olleet voimakkuudeltaan melko vähäisiä ja lyhytkestoisia. Kesän levätilanteen kehittyminen on voimakkaasti sääoloista kiinni. Laajimmat ja voimakkaimmat kukinnot tavataan yleensä heinäkuussa.
Happamuustilanne jokivesissä vastasi kesäkuussa tyypillisiä kesän olosuhteita pH:n ollessa pääosin kuuden ja seitsemän välillä. Ravinnepitoisuudet olivat alkukuusta Lapuanjoella ja Kyrönjoella kohtuullisen alhaisia ja ilmensivät vähäistä pintavalumaa valuma-alueelta. Pienemmissä joissa varsinkin fosforipitoisuudet kuitenkin nousivat kuun puolen välin sateisemman jakson aikana. Vedet lämpenivät myös joissa kuun alun hellejaksojen aikana voimakkaasti. Esimerkiksi Kyrönjoella vesi oli alkukuusta 21–22-asteista, mikä on vuodenaikaan nähden paljon. Lämmin vesi on stressitekijä osalle vesieliöstöä. Hapen kulutus kiihtyy samalla kun happea on vedessä vähemmän. Varsinkin lohikalat kärsivät lämpimistä olosuhteista. Tilannetta pahentaa vähentynyt vesimäärä ja virtausnopeuden pienentyminen. Varsinkin pienissä joissa veden määrä ja lämpötila voivat muodostua kriittiseksi vesieliöstön kannalta.
Pohjavedenpinta laskussa
Pohjavedenpinta nousi keväällä lumen ja roudan sulaessa ja suotautuessa pohjavedeksi. Toukokuussa sään lämmettyä nousu loppui ja kääntyi laskuksi. Lämpimän toukokuun ja kesäkuun alun jälkeen sää viileni hieman ja sadettakin saatiin pohjalaismaakuntiin, minkä seurauksena pohjavedenpinnan lasku hidastui. Pohjavesimuodostumat kestivät lämpimän ja sateettoman jakson hyvin.
Pohjavedenpinnan odotetaan normaaliin tapaansa laskevan syksyyn saakka, ellei sateita tule kesän aikana poikkeuksellisen paljoa. Kesällä sateet tulevat usein kuurotyyppisesti, joten paikallinen vaihtelu pohjavedenpinnan korkeudessa voi olla suurta. Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsevilla valtakunnallisilla pohjaveden pinnankorkeuden seuranta-asemilla pohjavedenpinta on vuodenaikaan nähden keskimääräisellä tasolla tai hieman sen ylä- tai alapuolella. Alueellista ja paikallista vaihtelua esiintyy.
