Lehtimäen Pappilanmäen museoniityllä vietettiin toista vuotuista perinnepäivää melkoisessa ihmisvilinässä, sillä niittyyn saapui tutustumaan Taimelan koululaisten lisäksi muutenkin tavallista enemmän väkeä.
Ja syytä ihmisillä onkin vierailla tällä museoniityllä, sillä paikalle saapunut Helmi-ohjelman perinnebiotooppivastaava Robin Sjöblom Ely-keskuksesta totesi niityn olevan Suomen paras luonnon näkökulmasta katsottuna.
Ei siis aivan mikään ihan vähäinen lausunto ja antaakin varmasti toivoa siitä, että Alajärven 4H-yhdistyksen museoniityn tulevaan hoitoon ja laajentamiseen saataisiin rahoitusta nimenomaan Helmi-ohjelmasta.
Perinnepäivän järjesti 4H-yhdistyksen Meijän Kotiseutu -projekti yhdessä Jami Kurejoen luonto- ja ympäristöalan opiskelijoiden ja Lehtimäki Seuran kanssa.
Niitty on Alajärven seurakunnan omistuksessa, mutta siitä on viime vuonna uusittu jo toinen kymmenvuotinen vuokrasopimus, ja koko menneen kymmenen vuoden ajan niittyä on ennallistettu yhteistyössä ja talkoovoiomin.
Vieraslajien torjuntaan, lähinnä lupiinin, on saatu avustusta Alajärven kaupungilta Pentti Moision rahastosta ja lupiinien kanssa alueella oltaisiinkin jo voiton puolella, mutta tienpientareen lupiinikukinnot pitävät huolen siitä, että työlle ei näy loppua.
4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Mari Kaunisto kertoo, että Helmi-ohjelmasta haetaan rahoitusta, jotta niittyä päästäisiin pikkuhiljaa laajentamaan alarinteen puolelle.
Villalangan värjäys kiinnostaa
Perinnepäivän ohjelmassa oli tälläkin kertaa opiskelijoiden tekemää niittotyötä, kasvien tunnistusta ja lapsille suunnattuja perinneleikkejä ja luontoaiheista tekemistä.
Sekä isompia että pienempiä kävijöitä kiinnosti Aana Vainion esittelemä villalankojen värjäys, johon hän opasti kaksi erilaista konstia. Niistä ikivanha ja kaikille varmasti tutumpi on lämpövärjäys, mutta upeita värejä saadaan aikaan myös purkkivärjäyksellä, joka kuitenkin vie enemmän aikaa.
Aana opasti, että villalankaa voi värjätä lähes kaikilla kasveilla ja vaikkapa sienillä, joilla aikaansaadaan hyvin kirkkaitakin värejä. Värit ovat murrettuja ja sointuvat hyvin toisiinsa.
Värin tartuttamiseen lankaan tarvitaan aina jokin metalli-ioni, mutta sinänsä lämpövärjäys ei ole mitenkään kovin työläs homma.
Lämpövärjäyksessä kasveja, tarvittaessa murskattuja, keitetään 1-4 tuntia, kunnes väriä on irronnut tarpeeksi. Itse langan värjäys voidaan tehdä hyvin nopeasti tai käyttäen siihen aikaa, riippuen halutusta lopputuloksesta.
Silti lopputulos on aina ylläty, koska jo pelkästään käytetyn veden happamuus vaikuttaa siihen, millainen on värjäystulos. Kun langat ovat jäähtyneet, ne huuhdellaan useammassa vedessä.
Purkkivärjäyksessä taas kasveja liotetaan etukäteen vedessä muutamia tunteja ja sinne lisätään alunaliemi. Märät lankavyyhdet lasketaan purkkiin, purkki täytetään piripintaan ja laitetaan päälle tiivis kansi. Purkkia pidetään lämpimässä paikassa useita viikkoja, minkä jälkeen langat nostetaan ulos huuhdeltaviksi.
Aanalla esillä olleet lopputulokset innostuivat yleisöä arvailemaan, mistä kasvista mikäkin väri oli peräisin ja ihme on, jos kukaan ei päätä kokeilla tätä kotona!
Tuula Jokiaho
