Ukrainan sodan syttyessä moni äiti lapsineen lähti pois kotoaan sodan jaloista. Osa heistä päätyi asumaan Alajärvelle ja Lehtimäelle.
Lehtimäelle saapui erityisen paljon perheitä, joissa oli pieniä lapsia, kun taas Alajärvelle asettui enemmän niitä perheitä, jossa oli jo isompia lapsia.
Maahanmuuttokoordinaatori Aire Honkola kertoo, että oikeastaan kaikki tänne saapuneet lapset kantavat mukanaan muistoja varsin dramaattisistakin vaiheista kodin jättämisestä, pakomatkasta uuteen kotimaahan ja asettumisesta sinne.
Lehtimäellä asuva Natalia Galka kuuluu ukrainalaisten Telegram -ryhmään, jossa keskustellaan monenlaisista asioista. Tässä ryhmässä Natalia sai tietää, että joidenkin isojen kaupunkien kirjastoissa on ukrainankielisiä kirjoja, joita lapsen vanhemmat voivat lukea yhdessä lasten kanssa ja saada niistä apua kertoakseen lapselle oikealla tavalla tilanteesta ja siitä, miksi ollaan pakosalla ja miksi koti on pitänyt jättää.
Kirjat ovat ns. terapiakirja -tyyppisiä ja ne sisältävät myös tehtäviä, joita voidaan tehdä yhdessä lasten kanssa. Ryhmässä olevista ukrainalaisista moni oli lukenut näitä kirjoja lapsilleen ja he kertoivat niiden olleen hyviä. Niiden sisältämät harjoitukset ja neuvot antoivat vanhemmille työkaluja siihen, miten lasten muistojen kanssa pärjätään.
Natalia kertoo, että kaikilla täällä asuvilla lapsilla on mukanaan erilaisia raskaita muistoja ja osa lapsista on ollut tilanteesta todella hämmentyneitä.
Hyvä esimerkki on yksi poika, joka ei aikanaan millään ymmärtänyt, miksi omasta kodista piti lähteä pois. Kun perhe majoitettiin ensimmäiseen, ahtaaseen asuntoon, hän pyysi jatkuvasti takaisin kotiin. Aika kului ja poika tottui. Kun perhe sai viimein isomman asunnon, tilanne alkoi uudelleen – poika halusi takaisin ahtaaseen asuntoon, kotiin.
Vaikka lapset sopeutuvat muutoksiin aikuisia nopeammin, niin silti asiat vaikuttavat heihin ja lapset eivät puhu hämmentävistä muistoistaan oma-aloitteisesti. Siksi kirjat antavat vanhemmille hyvän keinon sivuta aiheita ja antaa lapselle tilaa puhua.
Natalia alkoi miettiä, voitaisiinko tällaisia kirjoja saada myös meidän kirjastoomme ja hän otti yhteyttä kirjat tuottaneeseen Viktoriia Mailnen Oy:n Viktoriiaan.
Viktoriia on ukrainalainen, joka on muuttanut aikoinaan Suomeen jättäen opettamisen ukrainalaisessa yliopistossa. Hän työskenteli Suomessa tänne muutettuaan hetken kirjanpitäjänä eräässä kansainvälisessä yrityksessä.
Tyttärensä syntymän jälkeen hän kirjoitti lapsille satukirjan, jonka hänen miehensä Oleg kuvitti. Nyt Viktoriian ja Olegin yrityksessä on myynnissä lukuisia ukrainankielisiä kirjoja, julisteita, lastentarvikkeita ja monenlaista muuta.
Natalian yhteydenpito Viktoriiaan poiki sen, että yritys lahjoitti Natalialle kaikkiaan kahdeksan erilaista kirjaa luovutettavaksi kirjastoon Lehtimäellä.
Joukossa on ns. terapiakirjojen lisäksi myös aivan tavallisia lastenkirjoja ja myös isompia lapsia ajatellen kirja, josta vanhemmat saavat tukea siihen, miten pärjätään paljon netissä aikaansa viettävän lapsen kanssa. Kirjassa opetetaan myös nettietikettiä ja kerrotaan netin vaaroista.
Tuula Jokiaho
