MAINOS
MAINOS

Koulumummot ja -vaarit Lappajärvelle

Pirjo Ahola (edessä vas.) ja Pauli Keränen sekä Tarja (edessä oik.) ja Vesa Kujala odottavat innolla, että pääsevät uuden vapaaehtoistoiminnan pariin. Nelikkoa yhdistää lukuinnostus, jota halutaan viedä eteenpäin.

Lappajärven yhteiskoululla ollaan lähiaikoina uuden edessä, kun koulumummot ja -vaarit aloittavat toimintansa. Koulumummot ja -vaarit ovat koululla aamu- ja iltapäivätoiminnan aikaan. Koulutuksen tehtäviinsä saaneet miehet ja naiset ovat Eläkeliiton Lappajärven paikallisyhdistyksen jäseniä. Iltapäiväkerhon lisäksi mummuja ja vaareja on mukana käsityötunneilla. Kouluvaarina ja -mummona toimiminen tuo uudenlaista sisältöä eläkepäiviin.

Sivistystoimenjohtaja Tarja Puro kertoo olleensa vapaa-aikasihteeri Anssi Kuuselan kanssa Eläkeliiton Lappajärven paikallisyhdistyksen vieraina. Puro sanoo heittäneensä idean, että miltä koulumummo- ja kouluvaari-idea kuulostaisi.

MAINOS

– Sieltä nousi heti käsiä ylös. Meillä on aamu- ja iltapäivätoiminnassa 40 esikoululaista ja ykkös- ja kakkosluokkalaista. Kerhotoimintaan kaivattaisiin hiljaisia hetkiä, eivätkä ohjaajat ehdi kaikkeen. Tällä toiminnalla pystytään lapsille tarjoamaan hiljainen ja rauhallinen lukuhetki iltapäivään, joka olisi lapsillekin rauhoittumisen hetki.

Koukuttavaa toimintaa

Vapaaehtoiset eläkeliittolaiset osallistuivat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjanmaan piirin järjestämään koulutukseen. Tukihenkilötoiminnan päällikkö Benitoa Ruohomäki kertoo, että yli kuudessakymmenessä Mli:n Pohjanmaan piiriin kuuluvassa koulussa on lukumummoja ja -vaareja. Ruohomäki kertoi toiminnan periaatteista ja tavoitteista.

Benita Ruohomäki kokosi kouluvaareja ja -mummoja varten kassillisen verran materiaalia uutta vapaaehtoistehtävää varten.

– Opettaja valitsee ne lapset, joilla on haasteita lukemisessa ja kenelle luetaan. Lukutuokio on viikoittain, 10–25 minuuttia kerrallaan. Lapsi lukee aikuiselle ja aikuinen lapselle. Lukuhetken aikana keskustellaan kirjan kuvista tai tarinan sisällöstä.

Ruohomäki painottaa, että kyse ei ole erityisopetuksesta vaan päinvastoin.

– Lapset ovat jonottaneet lukumummojen ja -vaarien luokse. Samalla tutustutaan toisiinsa, kysellään koiran tai kissan kuulumiset. Toiminnassa on koko kylä kasvattaa -meininki. Toiminnan sanotaan olevan koukuttavaa, sillä lapsilta saa hyvän palautteen.

Benita Ruohomäki tietää, että koulumummoja ja -vaareja on ollut esimerkiksi välitunneilla pyörittämässä hyppynarua.

Innostusta ilmassa

Eläkeliiton Lappajärven yhdistyksestä löytyi kymmenkunta koulumummoksi ja -vaariksi haluavaa yhdistyksen jäsentä. Toimintaan mukaan lupautuneet täyttivät koulutuksen yhteydessä vaitiolositoumuslomakkeet ja heille myös haetaan rikostaustaote lasten kanssa tehtävää vapaaehtoistyötä varten.

Tarja Kujalaa motivoi uuteen vapaaehtoistoimintaan lähtemisessä se, että hän on aina tykännyt touhuta lasten kanssa.

– Nyt on aikaa ja tämä toiminta tuo vaihtelua välillä puuduttavaankin arkeen. Kun tästä puhuttiin keväällä Eläkeliiton tilaisuudessa, tuntui heti, että tuo olisi minun juttuni.

Vesa Kujala naurahtaa Tarja-vaimon tartuttaneen innostuksen häneenkin.

– Olen joskus lukenut paikallislehden äänilehteä näkövammaisille. Minua kiinnostaa varsinkin käsityöt ja olla siinä ohjaamassa ja seuraamassa. Omalla persoonalla tätä tehdään.

Tarja Kujala on ollut lapsena ja nuorena kova lukemaan. Lukuharrastus on pysynyt mukana läpi elämä. Lukuinnostus on ollut kausittaista, mutta viime aikoina hän on lukenut säännöllisesti.

Pauli Keränen miettii, että kouluvaarina toimimisella on merkitystä. Omat lastenlapset ovat tuoneet mukanaan ajatuksen, että hänellä olisi kykyä toimia lasten kanssa.

– Itse aloin nelivuotiaana lukemaan.  Olen lukenut tosi paljon, koko ikäni. Lukeminen on antanut minulle vilkkaan mielikuvituksen.

Keräsen puoliso Pirjo Ahola kertoo, että lastenlapsille on aikanaan luettu paljon.

– Kun lastenlapset olivat pieniä, luimme heille satuja ja paljon eläimistä ja kasveista. Nykyisin yhdeksänvuotias lapsenlapsi on kiinnostunut tieteestä.

Pirjo Ahola ja Pauli Keränen kertovat, ettei koulumummoksi ja -vaariksi ryhtymistä tarvinnut miettiä, vaan oltiin heti valmiina lähtemään vapaaehtoistoimintaan mukaan.

Virpi Poikelin

Exit mobile version