– Minulla ei ole ollut mitään päiväkirjoja. Minulla oli vaimoni Kaarinan ja minun välistä kirjeenvaihtoa jonkin verran. Asioita on muistissa. Olen kysellyt ja tentannut lähipiiriltä. Koulukavereilta ja opiskelukavereilta olen myös kysellyt. Aika yleinen ongelma on, että kun olen jotakin asiaa kirjoittamassa, muistan, että se on näin. Kun kysyn joltakin muulta, on pieni hiljaisuus: ”en minä muista ollenkaan.” Olen kirjoittanut niin kuin minä muistan, tarkasti kuin minä muistan.
Palatseista kansan pariin on nimeltään vimpeliläislähtöisen Jorma Heikkilän omaelämäkertasarjan kolmas osa. Heikkilän ja hänen perheensä elämää käsitellään marraskuusta 1968 lähtien, jolloin Heikkilä oli valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi. Perhe kasvaa kolmella lapsella, lääketieteellinen tutkimustyö jatkuu, väitöskirja valmistuu heinäkuussa 1972.
Kahdesta ensimmäisestä omaelämäkerran osasta tuttuun tapaan kirjassa sivutaan myös yhteiskunnallista ajankuvaa – kuten esimerkiksi 80-luvun puolivälin polioepidemiaa. Palatseista kansan pariin päättyy vuoteen 1988.
Oma ja perheen tarina
Kirjoitusprosessiin Jorma Heikkilältä meni kaikkineen puolitoista vuotta. Palatseista kansan pariin on paitsi Jorma Heikkilän muistelmat, myös työuransa ja hänen perheensä tarina.
Lääkärin sarkaa – eli Heikkilän työuraa monenlaisine tapahtumineen kerrotaan. Heikkilä kertoo lastensa harrastuksista, joissa musiikilla ja liikunnalla on ollut iso rooli. Kirjan miespuolisia lukijoita kiinnostanevat kulkuneuvot, joiksi Heikkilä kutsuu autoja. Autoihin liittyvistä asioista hän kirjoittaa yhden luvun verran. Myös tarina erään Mersun takapuskurista on saanut oman lukunsa.
Monen muun suomalaisisän tapaan Heikkilä tarttui itselleen uudenlaiseen haasteeseen ja opetti kaksi tytärtään ja kaksi poikaansa autoilun saloihin ja ajokortin omistajiksi 80-luvulla.
Heikkilä raottaa myös itselleen lapsuudestaan asti rakkaan kalastusharrastuksen merkitystä. Hän kertoo kirjassa, miten hän luotasi Päijänteen syvänteitä kesäpaikkansa lähellä selvittääkseen muikun liikkeitä. Kalastusharrastuksesta kertoo Oodi muikulle -runo, joka on julkaistu ensimmäisen kerran Heikkilän 2011 Kuulen kevääni kuovia -runokirjassa.
Seuraava osa tekeillä
Vaikka Palatseista kansan pariin on omaelämäkerta, taustatyötä Heikkilä kertoo tehneensä paljon taustatyötä, alkaen Järviseudun ja synnyinpitäjänsä Vimpelin historiasta. Hän kertoo, että jälkipolvet ovat väittäneet lukeneensa omaelämäkertateokset.
– Eivät ole poikkipuolista sanaa sanoneet – ainakaan vielä. He eivät ole moittineet, että olisi jotakin virheitä.
Jorma Heikkilän omaelämäkertojen osat ovat nähneet päivänvalon vuosina 2022, 2023 ja 2024. Heikkilä kertoi Palatseista kansan pariin -kirjan julkistamistilaisuudessa Vimpelin kirjastossa, että neljäs osa on jo hyvän matkaa tekeillä. Kustantajalle on jätetty 50 liuskaa. Se ei Heikkilän itsensä mukaan ole vielä neljäsosaa omaelämäkerran seuraavan osan tekstimäärästä.
Virpi Poikelin
