Pyhäkoulut ovat kuuluneet perinteisesti evankelisluterilaisten seurakuntien toimintaan. Monilla paikkakunnilla toimintaa ei järjestetä. Poikkeuksen muodostaa Alajärvi, jossa toiminta on voimissaan. Alajärven erikoisuutena on, että toimintaa järjestetään myös sivukylillä. Nykypäivän pyhäkoulu on iloista ja toiminnallista.
Alajärvellä toimii tällä hetkellä kolme pyhäkoulua: päiväkerhotalo Satakielessä kaupungin keskustassa ja Kurejoella sekä Paalijärvellä. Ne kaikki ovat perhepyhäkouluja.
Toista syksyä toimivan Satakielen pyhäkoulun toiminta on kansainvälistä. Alajärvelle tuli opiskelemaan maahanmuuttajia, jotka olivat toimineet aktiivisesti Kelton ja Marian kirkossa ja joiden lapsia oli viety pyhäkouluun. Maahanmuuttajilta tuli kyselyitä pyhäkoulusta. Tällä hetkellä Satakielen pyhäkoulussa on yhdeksän pyhäkoulunopettajaa, joista osa maahanmuuttajia.
Luonne muuttunut
Satakielen pyhäkoulussa on käynyt syksyn aikana 25 eri lasta. Kurejoella pidettävään pyhäkouluun on osallistunut keskimäärin kymmenen lasta ja Paalijärvellä neljästä kahdeksaan osallistujaan kerrallaan. Vastaava lastenohjaaja pyhäkoulutyöstä vastaava Riitta Kujala nostaa pyhäkoulutoiminnan yhdeksi salaisuudeksi vapaaehtoispohjalla toimivat pyhäkoulunopettajat, joita Alajärven seurakunnan on kaikkiaan 15. Moni on ottanut pyhäkoulutoiminnan jatkuvuuden elämäntehtäväkseen.
– Paalijärvellä asuva Kyllikki Hannula on alkanut pitää pyhäkoulua vuonna 1967.
Pyhäkoulutoiminnasta saattaa Kujalan mukaan olla vanhanaikaisia ja ankeita mielikuvia.
– Nykyään pyhäkoulun toiminta on iloista ja toiminnallista. Yhdessä tekemistä, askartelua ja ehkä herkuttelua. Pyhäkoulussa on laulua ja leikkiä ja yhdessä tekemistä. Pyhäkoulussa oppii lauluja ja Raamatun kertomuksia.
On yksi asia, joka ei ole pyhäkoulussa muuttunut vuosikymmenien saatossa: pyhäkoulutaulu ja -merkit.
Riitta Kujalasta on ihanaa, että sunnuntai ja pyhäpäivä erottuisivat tässä ajassa.
– Ne erottuvat varmaan niille, jotka tulevat pyhäkouluun. Kannustaisinkin isovanhempia tulemaan lastenlasten kanssa pyhäkouluun.
Rauhanyhdistyksillä on omaa pyhäkoulutoimintaa sekä Alajärvellä että Lappajärvellä.
Uuteen nousuun
Riitta Kujala kertoo, että uutta nostetta Alajärven seurakunnan pyhäkoulutoimintaan on tuonut Satakielen kansainvälinen toiminta. Pari uutta pyhäkoulunopettajaakin on tullut vastikään mukaan.
Kurejoella kotonaan pyhäkoulua pitävää Päivi Kuhalampea voi kutsua pyhäkoulutyön konkariksi. Hänellä on 35 vuoden kokemus pyhäkoulunopettajana.
– Äitini piti pyhäkoulua 30 vuotta. Vanhin tyttäreni aloitti äskettäin pyhäkoulunopettajana.
Pyhäkoulutoiminnassa Päivi Kuhalampea viehättää sen perinteisyys ja tavallisuus. Ei tehdä mitään hyppyaskelia.
– Pyhäkoulua tarvitaan erityisesti tänä päivänä. Ei ole ehkä helppoa puhua hengellisistä asioista. Pyhäkoulussa se on täysin sallittua ja se on helppoa. Mielestäni lapsilla on ikätasoisesti oikeus kuulla Raamatun kertomuksia. Pyhäkoulussa on salliva ilmapiiri, jossa voi kysyä ja ihmetellä.
Päivi Kuhalammen mukaan lapset äänestävät helposti jaloillaan.
– He tulevat pyhäkouluun, jos asiat esitetään ja kerrotaan kiinnostavasti. Siellä on kavereita, mukavaa tekemistä ja ilmapiiri on hyvä.
Uskolliset kävijät
Paalijärvellä pyhäkoulua pitävä Terhi Karjalainen on ollut kymmenen vuotta pyhäkoulunopettajana. Hän ryhtyi tehtävään, kun Paalijärvelle tarvittiin lisää pyhäkoulunopettajia. Hän kertoo olevansa Paalijärven pyhäkoulun kasvatteja. Häntä motivoi tehtävässä se, että hän haluaa lasten oppivan tuntemaan Jeesuksen ja Raamatun.
– Olen paluumuuttaja ja minulle oli selvää, että haluan lapset samaan pyhäkouluun, jota itse kävin.
Paalijärvellä toimii kolme pyhäkoulunopettajaa, jotka pitävät pyhäkoulua kahtena peräkkäisenä sunnuntaina kerrallaan.
Karjalaisen oman pyhäkoululaisen uran aikaan kaikki kävivät pyhäkoulussa. Väki on vähentynyt noista ajoista Paalijärvelläkin.
– Monetkaan vanhemmat eivät pidä pyhäkoulua niin tärkeänä, että lähdettäisiin lasten kanssa pyhäkouluun. Mutta ne jotka käyvät, ovat aika uskollisia ja tulevat viikosta toiseen. Riitta Kujala näkee pyhäkoulussa paitsi hengellisyyteen liittyvän näkökulman lisäksi kulttuuriperinnön.
– Vanhemmilta ja isovanhemmilta soisi siirtyvän lapsille kristillisen kasvatuksen kulttuuriperintöä, joka tuo turvaa kaikenikäisille maailman melskeissä.
Virpi Poikelin
