Niina Männistö on palannut reilun kolmen vuoden jälkeen työskentelemään Alajärven helluntaiseurakunnan nuorisotyössä 40 prosenttisella työajalla, tärkeimmän työn ollessa edelleen perheen 3- ja 2-vuotiaiden lasten luona.
Perhe asui väliajan Tampereella, jossa nuorempi lapsistakin syntyi. Lastenhoidon ohella Niina viimeisteli maisteriopintojaan vauvan kulkiessa välillä mukana luennoilla, hän osallistui valtakunnallisen helluntaiseurakunnan johtotehtäviin ja luottamustoimiin, teki podcastia ja kirjoitti syyskuussa julkaistun kirjan.
Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman puolisoa, joka tuki Niinaa hänen tekemisissään ja huolehti lapsista, kun äitiä tarvittiin muualla.
– Valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi vuonna 2013, mutta maisteriopinnot jäivät tuolloin. Nyt maisteriopinnot ovat graduvaiheessa ja olen suorittanut opettajan pedagogiset opinnot, Nina kertoo ja sanoo, että koronan myötä etäopiskelumahdollisuudet lisääntyivät, mikäs sekin helpotti arjen pyörittämistä.
Miksi sitten alkaa opiskella muutenkin kiireisessä elämänvaiheessa? Niina kertoo, että hän pitää opiskelemisesta ja toiselta hän myös halusi ylemmän korkeakoulututkinnon sekä opettajan tutkinnon. – Opiskelu ei ole koskaan turhaa, vaan se poikii aina jotain uutta. Itsekin olen jo saanut tehdä opettajan töitä Jyväskylän yliopiston sivukampuksella Kokkolassa.
Kosketus on tärkeää
Kun Niina reilu kymmenen vuotta sitten aloitti työn esikoulun opettajana, hänellä oli työpari, joka käytti paljon satuhieronta -metodia. Tämä sai myös Niinan kiinnostumana asiasta.
– Varhaiskasvatuksessa käytetään paljon metodia, jossa lyhyet tarinat piirretään lapsen selkään. Se on hienoa läsnäoloa ja kohtaamista, joka rauhoittaa lapsia.
– Seurakuntatyössäni tarvitsin samaan metodiin kristillisiä pieniä tarinoita, joten aloin kirjoittaa niitä itse.
Kun Niina tehtävissään käytti kirjoittamiaan satuhierontatarinoita, alettiin niitä häneltä myös kysellä. Tästä syntyi idea kirjasta, johon Aikamedia tarttui kustantajana.
Me suomalaiset kosketamme toisiamme liian vähän ja vieraan lapsen koskettaminen koetaan usein hyvin vaikeaksi. Kosketus on kuitenkin myös lähellä oloa ja Jeesuskin otti lapset syliinsä.
– Satuhieronta tehdään aina selkäpuolelle ja sitä ei koskaan saa tehdä ilman lapsen lupaa. Kyseessä on luvallinen, turvallinen asia, jossa molemmat tietävät mitä tapahtuu.
Niina on saanut tarinoistaan ja sen mukana tuomasta kosketuksesta hyvää palautetta jopa ikäihmisiltä, joiden kanssa metodia on kokeiltu. Useinhan on niin, että etenkin leskeksi jäänyt ikäihminen voi olla täysin ilman kosketusta.
Niinan kirja ”Olet aarre – kertomuksia jotka päättyvät halaukseen” on kuitenkin ensisijaisesti suunnattu kymmenvuotiaille ja sitä nuoremmille lapsille ihan pienistä alkaen. Samaa metodia voi käyttää ihan missä iässä tahansa.
Kirja sisältää 12 tarinaa, joissa on ohjeet siihen millainen kosketus mihinkin kohtaan kuuluu. Kosketus sinällään on merkittävää, mutta kaiken taustalla on se syvempi ajatus, että sinä olet arvokas, hyvä sellaisena kuin olet.
Kirjan tarinat antavatkin niin vanhemmille ja lapsille kuin vaikka isovanhemmille ja lapsenlapsille helpon tavan koskettaa toista arvostavasti. Usein lapset innostuvat asiasta niin, että he haluavat tehdä satuhieronnan aikuiselle! Jokainen tarina päättyy halaukseen!
Alajärvellä kirjaa voi ostaa helluntaiseurakunnalta tai Niinalta itseltään ja sitä on myynnissä useimmissa nettikirjakaupoissa. Ensimmäinen painos on jo lähes loppuunmyyty, mutta vielä ehtii hankkia omansa, vaikka isänpäivälahjaksi tai pukinkonttiin!
Tuula Jokiaho
