Naarasnevan mitta-asema Soinissa on perustettu vuonna 2021 alueelle, joka poistui turvetuotannosta vuotta aikaisemmin.
Turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien metsityksen kokonaisilmastovaikutuksia mittaava mitta-asema on merkittävä, sillä asiaa ei ole tutkittu yhtä monipuolisilla laitteilla aiemmin. Kesällä 2024 mitta-asemalle on asennettu uusi mittalaite, joka mittaa jatkuvatoimisesti myös metaania ja ilokaasua. Aikaisemmin mittausaseman avulla on mitattu muun muassa tulevan ja lähtevän hiilen määrää.
Erityisasiantuntija Kari Laasasenaho SeAMK:ista kertoo, että mitta-asema perustettiin aikanaan Turnee-hankkeen myötä ja nyt sitä jatkaa Tupsu-hanke. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus ja Metsätieteiden osasto ja mukana ovat myös Ilmatieteen laitos, Oulun yliopisto sekä SeAMK.
Naarasnevalle istutettiin mäntyä kesällä 2022 noin 38 hehtaarin alueelle mitta-aseman ympärille. Maanomistaja Antti Laakso kertoo, että istutusta edelsi talvella tehty tuhkalannoitus.
Mitta-aseman avulla on haluttu selvittää hiilidioksidin vaihtoa entisellä turvetuotantoalueella, jotta saadaan tietoa metsityksen ilmastovaikutuksesta ja siitä, pystyvätkö suonpohjat sitomaan hiiltä nopeasti.
Alueelle tehdyssä tuhkalannoituksessa ei maaperään tule juurikaan typpeä, mitä turpeessa on jo tarpeeksi, mutta kaliumia ja fosforia se tuo maaperään sitäkin enemmän.
Laakso arvioi, että männyntaimien kasvu alueella on ollut keskimääräistä, tosin vaihtelua on paljon. Pintakasvillisuutta alueelle on tullut varsin runsaasti, mistä maanomistaja ei ole lainkaan huolissaan. Se kertoo pikemminkin siitä, että maaperässä on kaikki kasvun edellytykset. – Enemmän olen huolissani niistä alueista, joissa sitä ei ole.
Professori Anna-Lea Lohila Helsingin yliopistosta on tyytyväinen siitä, että paikka jatkuvatoimiselle mittausasemalle löytyi aikanaan Laakson omistamilta mailta, mikä sopi aseman sijaintipaikaksi tasaisuutensa ja laajuutensa vuoksi erinomaisesti.
– Tämä on hieno tilaisuus seurasta, mitä tapahtuu, kun tällainen muutos maankäytössä tehdään. Nyt kun saamme mitattua myös metaania ja ilokaasua, niin täällä mitataan kaikkia kolmea tärkeintä kasvihuonekaasua.
Eritysiasiantuntija Risto Lauhanen SeAMK:sta muistuttaa, että alueella tehdään lisäksi kammiomittauksia ja niitä tehdään Naarasnevan lisäksi myös Alajärvellä, Alavudella ja Kihniöllä eri-ikäisissä metsissä.
Nopeasti hiilinieluksi
Tulokset kolmen vuoden mittauksista osoittavat, että Naarasneva on tuhkalannoituksen ja metsityksen jälkeen muuttunut mustasta autiomaasta vihreäksi. Vallitsevia lannoituksen jälkeen vakiintuneita luonnonkasveja ovat kastikat, pajut, horsmat ja koivu.
Tämän myöstä hiilidioksidin vaihto ilmakehän ja ekosysteemin välillä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Hiilidioksidin otto on suurempi, mutta myös päästöt ovat suuremmat kasvien hengityksen ja kasvimateriaalin hajoamisen vuoksi.
Mittaukset osoittavat, että paikka oli hiilen lähde ensimmäisenä mittausvuonna ja nielu kahden seuraavan vuoden aikana. – Positiivista on, että nyt tiedämme entisten turvetuotantoalueiden voivan nopeasti muuttua hiilinieluksi, Anna-Lea Lohila sanoo.
Kolmen vuoden aikana saadut tulokset ovatkin olleet hämmästyttäviä. Laasasenaho sanoo, että alkuperäinen ajatus oli, että siihen kun alue muuttuisi hiilinieluksi, voisi mennä jopa 20 vuotta.
Antti Laakso uskoo Laasasenahon tavoin, että syy nopealle muutokselle ei ole niinkään taimikon kasvussa, vaan tuhkalannoituksessa. Tuhkalannoitus muuttaa maaperää pysyvästi ja aikaansaa ravinteiden luontaisen kierron.
– Metsityksen pitkäaikaisvaikutus on kuitenkin vielä epäselvä, koska turve hajoaa edelleen ojituksen myötä ja puihin sitoutunut hiili voi vapautua takaisin ilmakehään puunkorjuun jälkeen, Lohila muistuttaa.
Tuula Jokiaho
