Kauhavalta kotoisin oleva, mutta yli 35 vuotta Lehtimäellä asunut Marja Rantakangas on julkaissut toisen kirjansa.
Molemmat kirjat sisältävät murrepakinoita, joissa maistuu ja tuntuu Marjan lapsuuden ajan kieli, lähestulkoon hänen äidinkielensä.
Vaikka Kauhavan murre ei ole kovin tuttua Lehtimäellä tai Järviseudulla, niin kirjat ovat kirvoittaneet hyvää palautetta lukijoiltaan. Eikä ihme, sillä vaikka takavuosikymmeninä murteella puhumista saattoi joutua nolostelemaan, niin nykyisin murteet ovat nousseet arvoonsa ja niistä ollaan jopa ylpeitä.
Marja on aina ollut innokas kirjoittaja ja kevättalvella 2009 Kauhavalla ilmestyvän Komiat-lehden silloinen päätoimittaja Tarja Kojola pyysi Marjaa kirjoittamaan lehteen murrepakinoita. Vuosien vierittyä Tarja alkoi myös ehdotella, että eikö pakinat kannattaisi laittaa kirjaksi, jotta ne pysyisivät paremmin tallessa?
Niin synty Marjan ensimmäinen kirja Miinan Tervyysiä, joka julkaistiin 2015. Nimensä kirja sai siitä, että Marja oli kirjoittanut pakinoitaan Mökin Miina -nimimerkillä.
Pakinointi kuitenkin jatkui ja toista kirjaa oli alettu kysellä, joten nyt valmiina on toinen pakinakokoelma, jonka nimenä on ytimekkäästi Miinan Tervyysiä kaks.
Molemmat kirjat on kuvittanut Marjan tytär, Tampereella nykyisin asuva kuvataiteilija Piia Rantakangas. Kumpaisenkin kirjan kantta koristaa Piian kuva Kauhavan mökistä.
Marja kertoo, että uudemmassa kirjassa olevat tarinat ovat saaneet ideansa usein ajankohtaisista aiheista huumorilla mietittyinä. Pääosassa on kuitenkin murre, jonka hän on halunnut säilyttää.
– Murre tahtoo unohtua, ellei sitä treenaa. Työssäni en ole voinut puhua lapsuuteni murteella, joten minun on pidettävä sitä yllä muulla tavoin, Marja kertoo.
Millaista Kauhavalla puhuttu murre sitten on? Marja kuvailee, että Kauhavalla ja Härmissä puhutaan samantyyppistä murretta, osin myös Lapualla. Toisaalta kuitenkin Kauhavan eri kylilläkin murre poikkeaa jonkin verran toisistaan.
Murteet kiinnostavat Marjaa muutenkin ja nykyisin sosiaalisen median aikana kiinnostus on vain lisääntynyt, koska löytyy ryhmiä, joissa samanhenkiset ihmiset kohtaavat ja yhteistä kiinnostusta voidaan jakaa.
Kirjoittaminen on Marjalle ollut aina helppo tapa ilmaista itseään ja taito tulee hänelle vähän sukuvikana, onhan kirjailija Heikki Hemminki hänen serkkunsa.
Myös murteella kirjoittaminen on helppoa ja luontevaa, mutta Marja kertoo ettei kirjoita murretta niin kuin se puhutaan heittomerkkeineen kaikkineen, sillä hänen mielestään kirjoitettu ja puhuttu murre on erilaista.
Ehkäpä juuri tästä syystä nämä murrepakinat ovat melko helppolukuisia myös sellaiselle, joka ei asu tai ole lähtöisin samalta murrealueelta ja jos jokin sana ei itsessään avaudu, se saattaa avautua asiayhteyden kautta.
Muutenkin tarinat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia luettavia, sillä ne on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja se tarttuu väkisin lukijaankin.
Pakinoiden ensimmäistä kirjaa ei enää ole saatavilla, mutta uudempaa kirjaa voi ostaa suoraan tekijältä sähköpostitse ramarja@netti.fi. Lisäksi kirjat löytyvät ainakin Lehtimäen kirjastosta.
Tuula Jokiaho
