Uusi yhteisö, työ ja avantouintipaikka. Jos Juha Kangas löytää ne, niin hän on tyytyväinen mies.
Kangas muutti takaisin kotiseudulleen Alajärvelle helmikuun alussa. Aikaa lähdöstä oli kulunut kutakuinkin 30 vuotta. Hän lähti Alajärveltä 19 -vuotiaana, tuoreena ylioppilaana, opiskelemaan Vaasaan ja suuntasi sieltä kauppatieteiden maisterina edelleen pääkaupunkiseudulle.
30 vuoden aikana Juha Kangas on työskennellyt erilaisissa vaativissa asiakkuustehtävissä, perusti perheen, rakensi omakotitalon – harkiten ja suunnitellen, milloin on oikea aika mihinkin elämänvaiheeseen.
Viime syksynä tuli aika muutokselle. Kangas oli syyslomalla Alajärvellä tyttärensä kanssa ja silloin hänen mielessään kiteytyi ajatus siitä, että tässä elämänvaiheessa hänellä olisi mahdollisuus ajatella ratkaisujaan itsensäkin kautta.
– Olen viettänyt Alajärvellä lomia ja seurannut toki muutenkin paikkakunnan asioita, sillä vanhempani asuvat täällä. Syksyllä koin, että olenkohan reissuni tehnyt ja olisi aika antaa elämän tarjota mahdollisuuksiaan täältä käsin.
Pääkaupunkiseudulle palattuaan Kangas laittoi kotinsa myyntiin ja kaupat tehtiin nopeasti. Päätös ei kuitenkaan horjunut, Kangas palaisi kotiseudulle.
Kaipuu kotiseudulle
Mutta mikä miehen vetää takaisin kotiseuduille kolmen vuosikymmenen jälkeen? Kangas arvelee olevansa poikkeus paluumuuttajienkin joukossa, sillä hän tuli takaisin korkeakoulutettuna, yksin, ilman työpaikkaa ja vieläpä iässä, jolloin ei ole enää nuori muttei vielä vanhakaan.
Hän viittaa Odysseuksen tarinaan, että meillä jokaisella on sisäänrakennettu tarve lähteä kotoa maailmalle, mutta myös kotiseutukaipuu elää palaamisen suhteen.
– Olen tuntenut kaipuuta usein, mutta aina aiemmin jokin työ- tai muu elämäntilanne on estänyt palaamasta.
Alajärvi on muuttunut paljon 30 vuoden takaisesta ja Kangas tietääkin, että paluuta vanhaan ei ole.
– Tiedän tulleeni muuttuneelle paikkakunnalle, mutta onneksi Alajärvikin on mennyt eteenpäin, muuten palaaminen ei olisikaan mahdollista, hän tiivistää.
Kangas toivoo voivansa kokea täällä aidompaa, syvempää ja rehellisempää yhteyttä itseensä, perheeseensä ja paikkakuntaan.
Häntä kiinnostaa se asuuko Järviseudulla hänen nuoruusvuosiensa koulukavereita ja tuttuja, joihin yhteyden elvyttäminen olisi mukavaa.
– Toivon tietenkin, ettei muutto pois Suomi-neidon varpaista ole minulle sosiaalinen ja ammatillinen itsemurha. Haluaisin löytää tapoja päästä taas paikkakuntalaiseksi ja palvella osaamisellani myös tätä yhteisöämme.
Työn ja toimeentulon löytämisen lisäksi Kangas haluaisi tehdä täälläkin vapaaehtoistyötä. Paluunsa suhteen hänellä on ollut myös aina se ajatus, että jos hän palaa, häntä kiinnostaisi asettua ehdolle kuntavaaleissa, ja tämä on nyt toteutumassa.
Työtä Kangas etsii seutukunnalta tai lähialueilta. Hänen omaa ydinosaamistaan on asiakkuustyö sekä liiketoiminnan johtaminen ja kehittäminen. Hän aikoo katsastaa myös etätyömahdollisuudet, sillä etätyökin mahdollistaisi asumisen Alajärvellä.
Yhteisöllisyydessä on voimaa
Alajärveä pitkään ulkopuolelta seuranneena Juha Kangas on laittanut ilahtuneena merkille sen, että etelä-pohjalaiset tuntuvat arvostavan sitä mitä heillä on. – Olen tosin yleensä ollut ainoa etelä-pohjalainen omissa työyhteyksissäni, ja tietysti samalla lailla ylpeä siitä.
– Täällä on juurevaa yhteisöllisyyttä ja Alajärvestä pidän erityisesti siksi, että emme maakunnan reunalla ole vain etelä-pohjalaisia, vaan meihin on sekoittunut muutakin. Alueella on sen myötä monipuolisemmin viehättäviä elementtejä.
Kauempaa tarkasteltuna Alajärvestä nähdään Ankkurien pesäpallo, Nelimarkka ja Aalto sekä teollisuus. Näitä ja muitakin hyviä asioitamme uskaltaa tuoda vetovoimaisemmin esille.
Kangas puhuu paljon yhteisöllisyydestä, jota hän paluumuuttaessaan haluaa päästä kokemaan. Olla osa yhteisöä, joka haluaa ylläpitää ja kasvattaa näitä elinvoimaisia asioita.
– Toivon, että täällä ihmisillä on myös edelleen aikaa toisilleen ja aikaa pysähtyä yhteisten asioiden äärelle, Juha Kangas toteaa.
Pääkaupunkiseudulta hän jää hieman kaipaamaan sen kulttuuri- ja palvelutarjontaa, mutta kokee perustyytyväisyyden lähtevän toisenlaisista asioista. Siitä yhteisöstä, työstä ja avantouintipaikasta.
Avantouinnista puheen ollen. Miksei sellaista paikkaa ole meillä keskustassa?
– Uskoisin, että avantouintipaikka olisi Alajärvelle hieno lisä, joka houkuttelisi niin paikallisia kuin matkailijoitakin. Yhteinen kohtaamispaikka, joka toisi iloa ja hyvinvointia kaikille asukkaille sekä vahvistaisi yhteisöllisyyttä.
Tuula Jokiaho
