Vimpeliläinen Juha Vihriälä huokuu positiivisuutta ja huumoria, punnittuja ajatuksia ja elämän hyväksymistä siinä yksinkertaisuudessaan, jollaisena se on eteen tullut.
Näin siitä huolimatta, että pian viisikymppinen mies liikkuu pyörätuolilla tai kesällä sähkömopollaan vaikkapa Saarikentälle pesispelejä katsomaan. Ajatus toimii välillä hitaammin, silti katkeruuden hiventäkään ei tunnu mietteiden sekaan mahtuvan.
Elämä on tällaista nyt ja sitä on turha jäädä surkuttelemaan. Toki jos voisi valita, olisi ihan kiva voida taas kävellä ja olla terve.
– En ole koskaan tykännyt haravoimisesta, mutta sitten kun en voinut tehdä sitä enää, ajattelin että kunpa voisin haravoida, Juha nauraa.
Juha Vihriälä syntyi Kankaanpäässä, mutta koulunsa hän aloitti Seinäjoella. Sieltä perheen matka jatkui Kokkolaan. Vimpeliin, josta isän suku on kotoisin, perhe muutti Juhan ollessa kymmenvuotias.
– Kävin täällä koulun loppuun ja ylioppilasjuhlien jälkeen lähdin armeijaan. Armeijan jälkeen suuntasin Helsinkiin teologian opintoihin vuonna 1995.
– Opintojen loppuvaiheessa minua kysyttiin työhön Keski-Pohjanmaan Kansanlähetykseen. Lähdin sinne ja kesällä tapasin tulevan vaimoni Päivin.
Tuota aikaa Juha muistelee lämmöllä ja vähän kauhullakin, sillä kun pariskunta tapasi heinäkuussa, niin kihloihin mentiin jo elokuussa ja vihille marraskuussa! Nyt perheessä on neljä pian aikuista poikaa.
Keski-Pohjanmaalta muutettiin, kun Kansanlähetys etsi työntekijää Joensuuhun, mikä oli Päiville tuttu paikka. Joensuussa perhe asui vuodet 2003-2006, kunnes asuntoon tuli vesivahinko ja edessä oli uuden asunnon etsiminen. Samaan aikaan Juha jäi opintovapaalle viimeistelemään opintojaan.
– Mummolani Vimpelissä oli tyhjillään ja kysyin mahdollisuutta muuttaa sinne. Vaimoni on opettaja, joten hänen on ollut helppoa löytää töitä eri paikkakunnilta.
Niin tuli muutto Vimpeliin ja koska Juhaa oli aikaisemmin kysytty Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen tehtäviin, hän kysäisi vieläkö työtä olisi tarjolla. Sitä löytyi ja Vimpeli alkoi tuntua paikalta, johon voidaan jäädä.
Sairaus pysäytti
Päivin odottaessa perheen esikoista Juhalla oli kehossaan tunnottomuuksia ja hän hakeutui niiden vuoksi tutkimuksiin vuoden 2000 lopulla. Tutkimusten epikriisissä on mainittuna MS-tauti kysymysmerkillä varustettuna.
Oireet helpottivat ja elämä jatkui, mutta Juha huomasi kävelemisen yhä työläämmäksi.
– Laitoin sen huonon kuntoni piikkiin ja vuonna 2016 tein elämäntaparemontin. Aloin harrastaa liikuntaa. Kävelin, pyöräilin ja kävin kuntosalilla, laitoin ruokavalioni uusiksi.
Kunto kohosi ja painoa tippui kolmen vuoden aikana huikeat 40 kiloa. Siitä huolimatta kävely ei toiminut, joten syksyllä 2019 oli aika suunnata uusiin tutkimuksiin.
– Minulla todettiin MS-tauti ja lääkäri sanoi, että nykypäivän kriteereillä diagnoosi olisi tehty jo vuonna 2000.
Sairaus vaikutti hyvin rauhalliselle ja hitaasti etenevälle. Neuroliiton sopeutumisvalmennuksessa 2020 Juha kuntoili perjantain ja lauantain parempikuntoisten porukassa, mutta sunnuntaina toinen jalka ei enää liikkunut ja samalla tulivat myös näköoireet.
Sen jälkeen tulivat kävelykeppi, kyynärsauva, toinen kyynärsauva, rollaattori ja edelleen pyörätuoli.
– Kyseessä oli pahenemisvaihe ja yleensä se helpottaa joidenkin viikkojen kuluessa. Odotin palautumista pitkään, kunnes vuoden kuluttua lääkäri kertoi, että palautuminen tulee yleensä puolen vuoden kuluessa, jos on tullakseen.
Juha uskoo, että tästä syystä asia ei ollut niin kova shokki, koska hän oli tuolloin totutellut asiaan jo pitkään.
Vaikka parhaassa iässään olevan miehen sairaus eteni nopeasti nykytilanteeseen, niin Juha kertoo diagnoosin olleen helpotus, sillä se selitti monta asiaa.
– Omasta mielestäni olen sopeutunut aika hyvin, koska on ollut pakko. Voin tehdä nyt vähemmän kuin ennen, mutta jos katkeroituisin, niin se olisi loppuelämän tie.
– En voi enää pyöräillä ja muistan aina viimeisen kävelylenkkini. 2-3 kilometrin tutun lenkin, jolta minun oli palattava takaisin 200 metrin päästä ajatuksella, että huomenna uusi yritys. Se kuitenkin jäi viimeiseksi.
Sairaus on ollut luopumista, mutta toisaalta se on myös antanut. – Olen nyt elämän suhteen avoimempi kuin ennen. Enää ei ole suodattimia, vaan olen se mikä olen. Kun on tarpeeksi syvälle pudonnut, ei ole tarvetta pitää yllä kulisseja.
Aforismeja elämästä
Juha Vihriälä on aina tykännyt kirjoittamisesta, mutta sairauden jyrkän pahenemisvaiheen myötä tulivat aforismit.
– Ajatteluni hidastui ja tapahtumat näyttäytyivät aiempaa hitaampina. Tein havaintoja eri tavalla ja löysin asioiden väliltä yhteyksiä, joita en aikaisemmin nähnyt.
Juhalla on Instagramissa ja Facebookissa Astian makua -blogi, jossa hän on julkaissut aforismejaan. Ajatus niiden kokoamisesta kirjaksi on kytenyt mielessä pitkään, mutta potkua aiheeseen tuli kun ystävät perustivat asian tiimoilta syksyllä työryhmän ja laittoivat tuulemaan.
Työryhmä on koonnut kirjaan mukaan otetut aforismit ja lopputulos alkaa nyt olla valmiina! Kirjan kauniin kannen on tehnyt Juhan vaimo Päivi ja sen nimenä on ”Varjo on merkki valosta – Astian makua aforismeja”.
Kirjan sivuilta löytyy punnittuja ajatuksia, usein huumorin pilkahduksella.
Kirjan julkaisutilaisuus järjestetään Vimpelissä tiistaina 22.4. kello 18 seurakuntatalolla. Kyseessä on normaali kaikille avoin Kohtaamispaikka-ilta, jonka yhteyteen kirjan julkistus ja Juhan synttärijuhla yhdistetään.
Tuula Jokiaho
