Useimmat juoksua harrastelevat ajattelevat, että olisi hienoa joskus juosta maraton. 42 kilometrin matka on kuitenkin niin hurja ja legendat maratonista sellaisia, että starttiviivalle asettuessa ihan varma maaliinpääsystä tuskin monikaan ensikertalainen on.
Evijärveläinen Jyrki Järvinen, 40, ei turhaa stressiä maratonista ottanut. Mies nimittäin osallistui 6.8. Lahdessa elämänsä ensimmäiseen täysmatkan triathlon -kisaan, ja siinä sivussa juoksi sitten myös ensimmäisen maratonin.
Kovin moni muu tuskin on lähtenyt taivaltamaan ensimmäistä maratoniaan uituaan sitä ennen 3,8 kilometriä avovedessä ja pyöräiltyään 180 kilometriä!
Kaiken kruunasi se, että yhdeksän tunnin ja 41 minuutin urheilusuorituksen päätteeksi Jyrki tuli maaliin tuoreena triathlonin M40 -sarjan Suomen Mestarina!
Kahden vuoden projekti
Jyrki Järvinen on harrastanut liikuntaa koko ikänsä. Nuorena hän oli hiihtäjä ja sitä kautta treenipohjaa miehellä on ollut aina. Liikunta ei ole koskaan jäänyt syrjään, mutta viitisen vuotta sitten harjoitusmäärät alkoivat hiljalleen lisääntyä.
Pari vuotta sitten hän innostui osallistumaan pieneen triathlon -tapahtumaan, ja kipinä jysähti päälle täysillä.
Niinpä treenaaminen triathlonille alkoi tuolloin ja tavoitteeksi asetettiin täysmatkan SM -kisat kahden vuoden päässä.
Viimeiset kaksi vuotta treenimäärät ovat olleet noin kymmenen tuntia viikko, juoksua siitä vain alle 50 kilometriä viikossa. Vaikka juoksua Jyrki pitääkin yhtenä vahvuutenaan, niin puolimaratonia pidempiin juoksukisoihin hän ei ollut aiemmin osallistunut ja kuluneena kesänä pitkät lenkitkin ovat olleet vähissä.
Näin siksi, että harjoittelun aikana alkoi ilmetä ongelmia jalkojen kanssa ja juoksuun ei pystynyt panostamaan siinä määrin, kuin olisi halunnut.
Viimeisen vuoden aikana valmennusapuna ovat olleet paratriathlonisti Jussi Lotvosen ja Panu Liedon nettivalmennusryhmä. – Kun itse on tehnyt työtä 25 vuoden ajan, on tosi hyvä välillä saada harjoitteluun ulkopuolista näkemystä, Jyrki toteaa.
Vaikka harjoittelu miehelle maittaa, niin kesän aikana olo oli vähän sellainen, ettei oikein tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Kilpailua edeltävänä keskiviikkona kaikki kuitenkin loksahti kohdalleen ja Jyrkille tuli ajatus, että aika kova mies saa olla, joka hänet voittaa.
Hurja kokemus
Ennakkoon tehtyjen laskelmien mukaan Jyrkin kisakunto oli sellainen, että tavoiteajaksi asettui 9.30-9.45. Laskelmat osuivat varsin oikeaan loppuajan ollessa 9.41.
Kilpailu käynnistyi uintiosuudella. 3,8 kilometriä avovedessä meni hyvin ja matkanteko vaihtui 180 kilometrin pyöräilyyn. Jyrki toteutti sinnikkäästi omia aikatavoitteitaan eri etapeille, eikä lähtenyt alussa vauhdilla matkaan karkaavien kyytiin. Tämä kannatti, sillä loppumatkasta näitä alussa repäisseitä sai sitten jo ohitella.
Siirryttäessä juoksuosuudelle Jyrkin tytöt olivat paikalla huutelemassa isälleen tilannetiedotusta ja kertoivat, että mies on kuudentena. Tästä sisuuntuneena, ja kun voimia tuntui olevan, Jyrki lähti tosissaan tavoittelemaan edellä meneviä selkiä päättäen, että mitali otetaan.
– Juoksussa oli raju alku ja 12 kilometriin saakka kaikki oli helppoa. Ohitettuani yhden kaverin olikin pian vaimoni reitin varrella huutamassa, että olen johdossa. Olin ihan ihmeissäni, että miten se nyt on mahdollista, kun äsken olin kuudes?
Myöhemmin selvisi, että tytöt olivat kertoneet isälleen kokonaistilanteen, kun taas vaimo huuteli oman sarjan tilannetta!
Juoksun raju alku alkoi kostautua 12 kilometrin jälkeen ja Jyrkin maha meni sekaisin. 20 kilometriin saakka hän yritti pärjätä pelkällä vedellä jotta imeytymisongelma helpottaisi, mutta sitten kaikki tuli ulos.
– Tämän jälkeen vatsa sitten rauhoittuikin, mutta energiatasot olivat aivan nollissa. Edessä oli vielä 22 kilometriä juoksua jossain hämärän rajamailla, mutta keskeytys ei käynyt mielessänikään, koska tiesin olevani kärjessä ja tätä kilpailua varten olin tehnyt kaksi vuotta töitä.
Koska sarjassa toisena tulleeseen rakoa oli yhdeksän minuuttia, pystyi Jyrki pitämään hänet takanaan tuskaisen loppurutistuksen aikana.
Kun maaliviiva viimein koitti, ei energiaa enää ollut jäljellä yhtään. Mutta fiilis sitäkin parempi – kisan jälkeiset kaksi viikkoa ovat menneet tunteesta nautiskellessa, palauttelussa ja hetkittäin koetuissa voimakkaissa väsymyspiikeissä.
Liikkumisen riemua
Tulevia tavoitteitaan Jyrki Järvinen ei ole vielä listannut, mutta mestaruuden uusiminen ensi kesänä on ilman muuta ohjelmassa. Myös Hawajin MM -kisat kiinnostavat. Niiden suhteen on kuitenkin tarkkaan mietittävä riittääkö resurssit ja jos riittävät, niin milloinka?
Motivaation löytäminen harjoitteluun jatkossa ei ole ongelma. – En minä voittamisen takia liiku. Liikunta on minulle harrastus ja elämäntapa.
– Liikun koska voin, pystyn ja saan liikkua, se on aivan mahtavaa! Saan huikean fiiliksen ihan siitä, että liikkuminen on minulle mahdollista – kaikille se ei ole, Jyrki muistuttaa ja omalla esimerkillään varmasti kannustaa meitä kaikkia, joilla on terveet jalat, myös liikkumaan niillä!
Tuula Jokiaho
