Alajärven ja Vimpelin kehitysvammaisten, heidän perheidensä ja läheistensä yhteinen, perinteinen Virkistyspäivä järjestettiin Suvirannassa iloisissa, mutta samalla haikeissa merkeissä.
Rienoa sekä iloa toi yhdessäolo, ja haikeuden sävyjä kehitysvammapastori Pekka Kelton lähestyvä eläkkeelle jäänti. Keltto on toiminut kehitysvammapastorina alueella 25 vuoden ajan ja hän on hyvin pidetty ja kaikkien tuntema.
Ennen kehitysvammapastoriksi hakeutumistaan Keltto oli 12 vuotta Alahärmän seurakunnassa pastorina. Kehitysvammatyötä hän ei ollut tehnyt sen enempää kuin muutkaan pastorit, mutta avoimeksi tullut virka kiinnosti, koska oli halua etsiä uutta ja keskittyä johonkin.
– Olen työskennellyt Vaasa- Kokkola-Ähtäri alueen muodostamalla kolmiolla, Keltto sanoo ja kertoo, että kehitysvammapastoreita on vanhan Vaasan läänin alueella kaksi. Seuraajakin hänelle on jo valittu, työtä tulee jatkamaan pastori Tuire Wuorijärvi.
– Tämä työ jää nyt minun osaltani taakse, mutta onhan sitä ollutkin jo. Toki näissä viimeisissä käynneissä eri seurakunnissa on haikeutta mukana, mutta aika aikansa kutakin, Keltto sanoo ja siteeraa erästä kirkkovaltuuston puheenjohtajaa, joka kirkkoherran eläkkeelle jäädessä totesi, että pappeja on ennenkin lähtenyt, ja aina on parempi saatu tilalle.
Parasta taakse jäävissä vuosissa on Kelton mielestä olleet ihmiset, aito ja vilpitön palaute jota kehitysvammaisilta on työstä saanut.
– Raskainta on ollut oma riittämättömyys ja osaamattomuus. Olenkin sanonut että niin kauan jaksaa, kun sietää omaa osaamattomuuttaan, Keltto pohtii.
Osaamattomuudesta voi olla montaa mieltä, sillä virkistyspäivän lopuksi Kelttoa muistettiin niin Alajärven seurakunnan, Alajärvi-Vimpelin Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen kuin toimintakeskustenkin puolesta kiitollisina siitä kaikesta hyvästä, mitä hän on työssään kehitysvammaisten ja heidän läheistensä hyväksi tehnyt.
Tuula Jokiaho
