Alajärvi-Seura on asettanut Juuret-toimikunnan, jonka tavoitteena hankkeessa on pyrkiä selvittämään maaomaisuudeltaan järveen rantautuvien perustalojen perustamisvaiheet. Toimikuntaan kuuluvat dosentti Heikki Rantatupa, Heikki Koskela, Osmo Kyrönlahti sekä ryhmän vetäjänä toimiva Pentti Jukantupa.
Alajärvi-Seura järjesti yhteistyössä Kanavan Kevarin Rantalan sisarusten kanssa yleisöluentotilaisuuden, joka keräsi runsaasti asiasta kiinnostunutta yleisöä.
Dosentti Rantatupa on yksi Suomen johtavista historiallisten karttojen tutkijoista, ja hän johdattikin lukuisten vanhojen karttojen avulla yleisön aiheen pariin.
Tähän mennessä toimikunta on saanut aikaan tiedoston, josta toivotaan syntyvän kirja vielä kevään aikana. Lähdeaineistona on käytetty Kansallisarkistossa säilytettäviä voudintilejä ja maakirjoja. Muuta kirjallista aineistoa ei juurikaan ole saatavilla, ja ryhmä toivookin asiasta tietäviltä lisätietoja tutkimukseen.
Rantatupa on nyt saanut koottua kustakin perustalosta talonkirjan. Vanhimman talon nyt uskotaankin olevan Pietari Johanpojan perustama Sissalan talo Alajärven Kurejoella, joka rekisteröitiin vuonna 1548, jolloin talo oli jo olemassa.
Talo sijaitsi molemmin puolin jokea rantautuen idässä Alajärveen ja lännessä Lappajärveen. Sen nautinta-ala oli jopa 6000 hehtaaria. Tästä nautinnasta lohkaistiin vuonna 1558 Sikkilän talo ja vuonna 1607 siitä puolestaan Sihtalan talo. Neljäs jako tehtiin vuotta myöhemmin, jolloin syntyi Nelimarkan talo.
Rantatuvan mukaan ongelmana on, kun Suomessa asutusta tutkitaan, että lähteet alkavat vasta 1540-luvulta maakirjojen muodossa. Tätä aikaisempia tietoja on turha hakea.
Kun asutuksen alkuperää tutkitaan, on nimistötutkimus oikeastaan sellainen ainoa millä päästään eteenpäin. Asutus on levinnyt rannikolta päin sisämaahan vesistöjä pitkin, ja asutus oli alkuun 100 prosenttisesti vesistöjen varrella.
Rantatupa näki, että kantatalojen perustamista selvitettäisiin sukututkimuksen keinoin, ja näin pystyttäisiin osoittamaan mistä varhaisimmat asukit ovat Kurejoen suuntaan tulleet.
Mutta sukututkimukseen ei sellaisenaan kannata tyytyä, vaan keskittyä myös talojen historiaan. Tarkoituksena on selvittää talojen perustumisen lisäksi niiden sijainnit, nautinnat, toimeentulo ja jakautuminen, sekä tapahtuma- ja henkilöhistoria.
Luennon päätteeksi pidettiin paneelikeskustelu, jossa Juuret-toimikunta sekä Alajärvi-Seuran puheenjohtaja Juhani Salo vastasivat yleisön kysymyksiin sekä esittivät omia pohdintojaan asiasta. Aihe herättikin vilkasta keskustelua.
Olavi Sorvari tiedusteli, kuinka paljon veroluetteloista on voitu tietoa penkoa. Jukantupa kertoi, että voudintilit ovat tilikirjoja, eivätkä ne missään tapauksessa kerro verisiteestä. Isäntä saattoi vaihtua, jos veroja ei pystytty maksamaan. Lappajärven kirkonkirjat alkavat 1600-luvulta, ja Sissalan talon rekisteröimisen jälkeen isäntä olikin saattanut jo useasti vaihtua ennen kuin tietoa löytyy kirkonkirjoista.
Myös nimet sekä niiden alkuperä ja synty herätti runsaasti keskustelua. Kyrönlahden mukaan nimissä on väännöksiä aika paljon, mutta veropaperit ovat aika hyviä asian selvittämiseen. Tulee myöskin muistaa ruotsin kielen vaikutus asiaan. Lisäksi arveltiin, että myös kartoittajilla on ollut merkitystä nimiin.
– On sellainen käsitys, että Pekkolassa oli ainoastaan Nelimarkan taloja, Jukantupa kertoi, kun puheeksi tuli sukunimien synty. Sittemmin ruvettiin puhumaan isäntien tai paikkojen mukaan, ja tuli esimerkiksi Matintupa, Ylitupa ja Jukantupa. 1900-luvulla alettiin puhua talojen nimillä numeroiden sijaan. Kun taloille alettiin antaa nimiä, ne lopulta omaksuttiin sukunimiksi.
Ryhmä jatkaa projektiaan, ja toivoo saavansa valoa menneisyyteen. Jukantupa pyytää ihmisiltä näistä vaiheista tietoja kirjeitse tai sähköpostitse, joita voi hänelle osoittaa. Asian tiimoilta kokoonnutaan ehkä vielä uudelleen maaliskuussa.
Jaana Koivukoski
