Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin YTYÄ -hanke ja Monipalvelukeskus-hanke järjestivät kaikille avoimen tilaisuuden YTYÄ kylätoimintaan – eväitä yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen Punaisen Tuvan Viinitilalla. Tilaisuus kokosi paikalle Leader-ryhmien ja kyläyhdistysten edustajia.
Tilaisuudessa kerrottiin näkemyksiä yhteiskunnallisen yrittäjyyden mahdollisuuksista maaseudun palvelutuotannossa. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on kansainvälisesti jo melko tunnettu asia, mutta Suomessa se on vielä vieras.
Maaseudulla tarvitaan uusia ratkaisuja palveluiden tuottamiseksi. Väki ja palvelut vähenevät monessa kylässä. Yhteiskunnallista yrittäjyyttä hyödyntämällä kylän ja maaseudun potentiaalia voidaan hyödyntää yhteisen hyvän aikaansaamiseksi.
Yhteiskunnallinen yritys pyrkii esimerkiksi kehittämään yhteisöjä ja parantamaan ihmisten elämänlaatua tai ympäristöä. Tällainen yritys saa tuloja myymällä tuotteita tai palveluita avoimilla markkinoilla. Kuitenkin sen sijasta, että tulot jaettaisiin kuten tavallisessa yritystoiminnassa, vähintään yli puolet voitosta investoidaan takaisin yritykseen tai paikallisyhteisöön. Yrityksellä on yhteiskunnallinen tavoite, joka on toiminnan ydin.
Euroopan tasolla jopa 160 miljoonaa ihmistä on mukana yhteisötaloudellisissa yrityksissä. Tohtori Roger Evans esittelikin kuulijoille runsaasti esimerkkejä yhteiskunnallisten yritysten toiminnasta, missä hän on myös itse ollut hyvin paljon mukana ympäri Eurooppaa.
Kestävän tulon saaminen mehiläistarhaajille tai viljelijöiden reilun kaupan tapainen toiminta toimivat esimerkkeinä, jotka saattaisivat jossain määrin toimia suomalaisessakin yhteiskunnassa. Kuitenkin useat Euroopassa sovelletut toimintatavat eivät välttämättä sellaisenaan istu suomalaisiin kyläyhteisöihin ja hyvinvointivaltioon.
Evansin mukaan tällainen yritys muuttuu koko ajan. Niitä ovat jo useat vuosisatoja käytössä olleet toimintatavat, ja kymmenen vuoden päästä ne näyttävät taas erilaisilta. Kuulijoista huomautetaankin, että tämä tuo mieleen 50- ja 60-luvun maamiesseurat, joissa yhdessä omistettiin kalustoa.
Yritystoimintatapa ei sinänsä tarkoita, etteikö voisi tehdä voittoa. Tarkoitus on kuitenkin, että voitto tulee yhteisön hyväksi. Tarkoituksena ei ole myöskään toimia yhteiskunnan tuella, vaan ottaa itse riskejä. Koska yritykset ovat yhteisölähtöisiä, ne ovat parempia ja kestäviä. Ne tyydyttävät sitä tarvetta, mistä yrityksen perustaminen on lähtenyt.
Kuulijoissa kuitenkin nähtiin hieman ristiriitaisena se, että palveluntuottajia ajatellessa pitäisi tietenkin saada aikaan työpaikkoja ja palvelun tarvitsijoita kylille. Yhteiskunnallisen yrityksen tehtävänä voisikin olla lapsiperheiden saaminen kylälle. Yritys muotoutuu oman kylän näköiseksi kylän tarpeen mukaan. Voidaan tarjota yhteiskunnallisena yrityksenä toimitiloja, joissa puolestaan toiset yrittäjät voivat pyörittää tavallista liiketoimintaa.
Liisa Häme Päijänne-Leaderista yritti herätellä paikallaolijoita miettimään, miten piilevä aktiivisuus saadaan yhteisön voimavaraksi. Kyläelämässä ja yhteisössä pitäisi hänen mukaansa rakastaa erilaisuutta, ja kun on riittävän pöljä ja riittävän huono, on hyvä! Mikä meille on itsestään selvää, saattaa se jossain muualla olla erikoista. Liika turvallisuushakuisuus kuitenkin usein rajoittaa.
Hän kehottikin menemään yhdessä toiseen kylään, ei kuitenkaan naapuriin, vaan vähän kauemmaksi. Kylää aktivoidaan sillä, että kylää kuullaan sisältä ja antaa kyläläisten nähdä itse. Valmiisiin ideoihin ei tartuta, hän tietää kertoa kokemuksesta. Lisäksi pitää ottaa mukaan nuoret ja miettiä heidän kanssaan yhdessä mitä he haluavat. He osallistuvat, kun heitä kuullaan ja tehdään heitä varten.
YTYÄ-hankkeen tavoitteena on tarjota kyläyhdistyksille työkaluja maaseudun palvelurakenteen vahvistamiseen ja monipuolistamiseen alueellaan. Hankkeen tilaisuuden toi Alajärvelle pitkä yhteinen historia Luoma-ahon Monipalvelukeskus-hankkeen kanssa.
Jaana Koivukoski
