Vimpelin Aapiskujan koulu viettää tällä viikolla Suomi 100 vuotta -teemaviikkoa. Maanantaina koululaiset tekivät kotikunnassa museokierroksen Anteron Aittamuseoon, Vimpelin Suksitehdasmuseoon ja Suomen Pesäpallomuseoon.
Aittamuseon isännän, Antero Mattilan, vieraskirjaan tuli 133 nimeä. Anteron olohuoneessa lapset näkivät kaappikellon vuosimallia 1809 – tuona vuotena Suomi siirtyi sodan seurauksena Ruotsin kuningaskunnasta Venäjän vallan alle.
– Yksiviisarisen kellon on tehnyt seppä Antti Visti, joka tuli Vimpeliin Rautalammilta, nykyisen Kyyjärven alueelta. Sama seppä on takonut Vimpelin kirkon lukot, jotka toimivat vieläkin, Mattila kertoo.
Varsinaisen Aitamuseon vanhimpia esineitä on isokoinen sarvihöylä vuodelta 1783. Osa esineistä on tullut lahjoituksena, mutta oman suvun jäämistöä on mm. Anteron isoisän isältä, joka oli ammatiltaan seppä, maanviljelijä ja ”itseoppinut hammaslääkäri”.
Seinällä olevat kolmet pihdit hampaan kiskomiseen saisivat nykykoululaisen karkaamaan kauas. Vuosina 1841 – 1936 eläneen Matti Mattilan luomuksia on myös mm. narunpudontalaite.
Vanhojen kirjeiden joukosta löytyy vimpeliläisen kansanedustaja Antti Rentolan kirjeitä Anteron isoisän veljelle, hänkin oli nimeltään Matti Mattila.
Museon aarteistoon kuuluva lukko on peräisin Vimpelin kirkonkylän ensimmäisestä kauppakartanosta. Pietarsaarelainen suutarimestari sai oikeuden kauppakartanon perustamiseen vuonna 1872. Sääksjärvelle oli perustettu jo sitä ennen kauppa.
Antero Mattilan huonon kunnon vuoksi Aittamuseota esitteli koululaisten vierailupäivänä Matti Hakalahti.
– Täällä on esimerkiksi saha, jolla on sahattu jäätä ja pantu puruja päälle. Niin on maito saatu jäähtymään ja pysymään kylmänä, kunnes se on viety meijeriin, Hakalahti selitti.
Kakkosluokkalaista Arttu Santalaa kiinnostivat eniten museon seinällä olevat puusukset ja etenkin niiden siteet. Venla Tuomela tykkäsi korkeasta, punaisesta vanhan ajan polkupyörästä.
Antero Mattila kertoo, että pihapiiriä koristavat kaksi rautarenkaista polkupyörää on taiteillut paikallinen maanviljelijä etupäässä vanhojen maatalouskoneiden osista.
– Toisen pyörän ohjaustanko on takan nokkarauta ja toisen silppurin terä. Molemmissa etupyörä on haravakoneesta ja takapyörä niittokoneesta.
Vimpeli oli suksitehtaiden valtakuntaa
Vanhoja vimpeliläisiä puusuksia ja niiden valmistuslaitteita nähtiin tien toisella puolen Vimpelin Suksitehdasmuseossa. Museota esitteli Erkki Takala Vimpeli-Seurasta.
– Tämä on Suomen ainoa suksitehdasmuseo, suksimuseoita on toki muitakin. Vimpelissä valmistettiin sota-aikana yli puolet Suomen armeijan suksista. Tehtaita oli yhteensä 11, Takala kertoi.
Suksien teollinen valmistus alkoi Vimpelissä vuonna 1921. Raaka-aineena oli koivu, josta tuli sahalla lankkuja ja suksitehtailla monen vaiheen ja höylien kautta suksia.
Suksitehtaan kiillotushuoneessa saivat työskennellä vain naiset. Kiillotuksessa käytettiin pulituuria, josta miehet valmistivat ainetta toiseen tarkoitukseen lisäämällä suolaa ja ravistelemalla pulloa, jolloin sprii erottui muista aineksista ja pullon pohjalle jäi outo möhkäle.
– Sanottiin, että Vimpelissä on viisaita miehiä, kun pystyvät pistämään kiven pulloon, Takala hymyili.
Nykykoululaisille tuntematon juttu on mäystimet, suksien siteet. Kenkä pysyi tai ei pysynyt suksessa hihnan avulla.
– Sellaisilla minäkin armeijassa hiihtelin, Takala muisteli.
Museon harvinaisuuksiin kuuluvat saranasukset. Niitä valmistettiin Saksan armeijan lentokoneisiin Vimpelissä 5000 paria, metalliosat valmisti Valtion Lentokonetehdas. Sukset lastattiin vuonna 1943 Hangossa laivaan. Ne kuitenkin päätyivät Itämereen, sillä vihollinen upotti laivan.
Anne Savela
